Derian

alkuorittammatkasvatus


Sivert LAC

virallinen nimi: Sivert LAC rekisterinumero: VH13-053-0079
sukupuoli: Ori painotus: KRJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo A, 80cm
syntymäaika: 21.04.2013, 16-vuotias kasvattaja: L'amour aux Chevaux
väri, säkä: Ruunihallakko, 143cm omistaja: suba (VRL-12468)

15.10.2014 Hevoskantakirja - 17 - 17 - 17 - 16 = 67p. / KTK-III

Luonnekuvaus

Sivert LAC, eli Vertti, on hieman kipakka tapaus. Ori on selvästi oman arvonsa tunteva kilparatsu, joka ei todellakaan epäröi ilmoittaa, jos jokin ei sitä juuri sillä hetkellä miellytä. Vertti on tosiaan aikamoinen herkkis. Jos hoitaessa harja sattuu osumaan hiemankin kutisevaan kohtaan tai painamaan oriin mielestä vähänkin liian kovasti, se ilmoittaa siitä reippaasti painamalla korvat luimuun ja mulkaisemalla kärttyisesti. Joskus saattavat jalatkin huitoa vähän minne sattuu. Jos hoitotoimenpiteet vain suoritetaan oriin mieltymysten mukaan, ei hoitaminen ole lainkaan inhottavaa. Mahan harjaus ja satulavyön kiristäminen on Vertin mielestä kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa aivan hirvittävää hommaa. Kengittäjän visiitit Vertin luona hoituvat aina ilman ongelmia, mutta eläinlääkäri on melkeinpä oriin pahin vihollinen. Se tunnistaa jo kaukaa eläinlääkärimme auton, joten on parasta napata hevonen sisään hyvissä ajoin. Muuten on hyvin todennäköistä, ettei oria saada tarhasta kiinni ennen yötä.
Ratsastaessa Vertti on hieman tulisen luonteensa ansiosta oikein mukava. Ori liikkuu luonnostaan todella näyttävästi ja sillä on suuret, mukavan tuntuiset liikkeet. Kouluratsuna näistä ominaisuuksista on Vertille vain hyötyä. Se käyttää kilpailuissa hännässään punaista rusettia, koska on melko tomera aina muita hevosia kohtaan. Tammoille poika lirkuttelee minkä ehtii ja päästäisi niitä mielellään myös iholle. Ruunat ja muut oriit saavat Vertiltä vain vihaisen mulkaisun ja liian lähelle eksyessään myös kaviot nousevat.
Vertti ei ole mikään pomminvarma kilpuri vaan yllättävät kovat äänet ja jännät asiat saavat sen hermostumaan. Sateenvarjot ja kilpa-areenan reunoille kiinnitetyt mainokset tuottavat oriille paljon sydämentykytyksiä. Se saattaa tehdä äkkinäisiä käännöksiä pelästyessään ja yrittää varmasti myös paeta paikalta. Vertin ratsastajan on oltava siis varma tyyppi, joka ei pienistä hätkähdä. Rentoutuessaan poika on kuitenkin oikea unelma ratsastaa.


Sukutaulu

i. Sigfrødr NB
ii. Halldórr NB
VIR MVA Ch
iii. Hallusaanito
VIR MVA Ch, KRJ-II, YLA2
iie. Liten Thordia
ie. Serafisk NB
iei. Forkjemper
YLA2, ERJ-III
iee. Løvetann
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2
e. Signiella LAC
KTK-III, YLA2, KRJ-I
ei. Trublik Esbjörn
Ch, YLA2, KRJ-II
eii. Idor Jordbær
eie. Ekelund's Kjæreste
ee. Signy v. Pijnboompit
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, KRJ-II
eei. Artemis
eee. Seoigh

Kilpailumenestys

30.11.2013 Cresendo, RCH
21.05.2014 Derian, irtoSERT

KRJ-koulukilpailut, 51 sijoitusta

31.08.15, Aittohaara, HeB, KRJ Cup, 9/338
31.08.14, B Ponies, HeB, KRJ Cup, 14/320
12.09.14, Seljasaaren Kartano, HeA, 10/100
22.10.14, Ultimate Sporthorses, HeA, 3/33
19.09.14, Amarante, HeA, 6/50
18.09.14, Amarante, HeA, 5/50
27.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 4/30
25.07.14, Bellgrove, HeA, 3/30
24.07.14, Bellgrove, HeA, 4/30
24.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 4/30
22.07.14, Kilpailukeskus Reiter, HeA, 1/30
20.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 4/30
19.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 4/30
09.09.14, Dainty, HeA, 1/30
04.09.14, Dainty, HeA, 3/30
19.10.14, Mörkövaara, HeA, 1/40
30.10.14, Brynhild, HeB, 4/40
25.10.14, Brynhild, HeB, 5/40
17.07.14, Fiktio, HeB, 4/40
15.07.14, Kilpailukeskus Reiter, HeA, 4/30
14.07.14, Fiktio, HeB, 2/40
12.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 2/30
07.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 4/30
16.08.14, Ponipallero, HeB, 10/100
13.08.14, Ponipallero, HeA, 5/100
08.08.14, Dainty, HeA, 5/30
05.07.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 3/30
17.06.14, Aittohaara, HeA, 6/50
04.06.14, Team Obnoxious, HeA, 2/40
01.06.14, Fiktio, HeA, 3/60
28.05.14, Team Obnoxious, HeA, 2/40
20.05.14, Kadotetut Suomenhevoset, HeA, 3/30
04.05.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 1/40
29.04.14, Nuppula, HeA, 1/30
27.04.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 2/40
23.04.14, Brynhild, HeA, 3/40
21.04.14, Brynhild, HeA, 6/40
14.04.14, Kevätrinne, HeA, 3/40
14.04.14, Kevätrinne, HeA, 2/40
06.04.14, Riiviöt, HeA, 2/50
27.03.14, Halden, HeA, 6/40
25.03.14, Halden, HeA, 6/40
20.03.14, Mewian Welsh, HeB, 3/44
18.03.14, Haavelaakso, HeA, 2/30
16.03.14, Shamrock Hill, HeA, 2/30
12.03.14, Mewian Welsh, HeB, 1/44
12.03.14, Huvitutti, HeA, 6/50
09.03.14, Huvitutti, HeA, 3/50
05.03.14, Juksula, HeA, 3/60
27.02.14, Parodia, HeA, 4/40
23.02.14, Parodia, HeA, 3/40

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Päiväkirjamerkintä 16.10.2018, kirjoittanut Humutin

Lokakuussakin paistaa aurinko. Säästä intoutuen kapusin jälleen leveään vuonohevosen selkään - tällä kertaa satulatta, tietysti suban siunauksella. Vertti tuntui jo vastaavan paremmin kädelleni, ja viimeistä päivää hallakon kanssa viettäen suuntana oli suunnilleen puolen tunnin maastoreitti syksyisen karussa säässä. Hiekkapolkua tallustellen matka alkoi leppoisissa merkeissä, ja jopa alla olevalla orilla tuntui olevan kiireetön mieliala luontoa ihmetellessä. Vaikka valppaat korvat ja harhaileva katse tuntuivatkin etsimällä etsien yrittää havaita jonkin sortin pelotuksen, ei semmoista sattunut näköpiiriin. Vertin askeliin oli helppo lähteä mukaan ja ylläpitää istunta, eikä kankkua kolottanut ainoassakaan askellajissa. Harakan rääkäisyjen ja tuulen ujelluksen puhallellessa irtolehtiä ympäriinsä ensimmäinen vartti kului rennosta käynnistä ripeämpään vaihtaen. Puolivälissä uskalsin avustaa Vertin raviin tasaisella pätkällä, ja häntäjouhien huiskiessa kaviot tömähtelivät kosteaan maahan nyt ravitahtiin. Keventäen matka jatkui ripeästi ja tasaisessa vauhdissa lenkkiä eteenpäin karujen oksien vilahdellessa ohitse. Kuolaimia maiskutellen vuonohevonen tuntui nauttien hömpöttelystä, ja sen edetessä korvat pyöriskellen yhteissävelissä kanssani, intouduin nostamaan laukan. Kevyttä laukkaa sen suurempia murehtien pellonpientare suhisi ohitse, kyyneleet silmissä kirvellen. Metsän rajassa tyytyväisenä selässä pysymiseen hidastin jälleen ravin kautta käyntiin. Vertti maiskutteli kuolaimiaan ja loput puoli kilometriä tallille kuljimmekin hengitystä tasaten pitkillä ohjilla. Pihalla kevyesti vain liukuen alas kiittelin oria vuolaasti, olihan sen kanssa heitetty maastolenkki ikimuistoinen päätös tallityttöilylleni Derianissa ja työskentelystä upeiden vuonohevosten kanssa.

Päiväkirjamerkintä 14.10.2018, kirjoittanut Humutin

Vertti pullisteli reippaana poikana kentällä tihkusateessa läheisen tarhan tammoja seuraillen, ja vaikka alla jännittikin selvästi hormooneissa hyrräävä vuonohevonen, pysyi se paikoillaan selkään kavutessani. Kostea nahka tuntui kylmältä takalistolle, mutta se ei hidastanut intoani kevyeen puskavääntelyyn ja orille suunnittelemaani aivojumppaan. Hallakko tuntui havahtuvan kosketukseeni ohjia hapuillessani, ja korvat pyörähdellen se otti pari askelta taakse. Hyssytellen hain kuitenkin vain paremman ryhdin ja avustin Vertin uralle, jonne se askelsi laiskanpuoleisesti mieli edelleen tammoista haaveillen. Pari kierrosta tarpoessamme uskalsin jo alkaa suu mutrussa vaatimaan hevoselta enemmän - jotenkin se suoritti puolivillaisesti alla kuin kuvitellen, että selässä istui kokematon alkeisratsastaja, jonka jalat tutisivat jo pienestä pelottelusta. Sen epäonneksi satulassa oli kuitenkin ihan omasta mielestä osaava koulumestari, ja vaikka raviin siirtyminen ja kokoaminen veikin hieman turhan paljon aikaa Vertin testaillessa istujan hermoja ja taitoja, päästiin me hillittyyn, pehmeään raviin, jossa olisin viihtynyt kauemminkin. Päättäväisesti ohjasin hallakkoa voltille kulmassa, siitä siksakkia pitkien sivujen puolelta toiselle ravissa ja käynnissä vaihdellen, sekä lävistäjälle jatkaen sekä puolimatkassa pysähtyen, jatkaen, pysähtyen uudelleen. Reippaasti ja matkassa olosta nautiskellen päädyin laukanvaihtoihin pitkillä sivuilla, josta jälleen kerran lähdimme lävistäjälle harjoittelemaan suunnanvaihtoja. Kaikkiaan Vertti oli oikeastaan aika mukava sekä simppeli ratsuna, kunhan siltä osasi pyytää tarpeeksi. Kolean lopulta syöpyessä luihin ja ytimiin aloitin loppuverryttelyt uraa löntöstellen Vertin märäksi ehtineen karvan tuoksuessa makealle heinälle.

Päiväkirjamerkintä 12.10.2018, kirjoittanut Humutin

Mercedes kaarsi Derianin pihamaalle, ja kehräävä moottori hiljeni. Astelin uteliaana ulos kuraisen kuorrutteen saaneesta valkeasta kaarasta, nopeasti kartoittaen tallialueen tarhoineen ennen tomeraa suuntausta tallille. Derianin omistajan voivotellessa keuhkokuumetta ja puolen talliväen flunssaaaltoa foorumilla olin tarjonnut auttavaa kättäni vuonojen kanssa, olihan rotu itseä miellyttävä ja Derianin pystärit nyt muutenkin ilo silmälle, matkaakaan ei ollut juuri miksikään oman tilan ja Derianin välillä. Niinpä talliin nyt saapastellen etsin suban minulle valikoituneita vuonohevosia. Ensimmäisenä vastaan tuli ruunihallakko Vertti, joka katseli minua turpaansa pitkin. Suba oli ehtinyt varoitella orin temperamenttisuudesta, joten jätin tuijottelun omaan arvoonsa - kyllä me toimeen tultaisiin viikon verran. Kiireiset tallitytöt olivat ystävällisesti nakanneet minulle pieniin kätösiini ämpärillisen harjoja, suitset liinoineen ja ajoraipan. Ratsastelu saisi tältä päivää jäädä, mutta lokakuun säässä ehtisi vielä juoksuttaa vuonoa. Sotasuunnitelmassani päädyin juoksuttelemaan Vertin ensin kuralle, sitten vasta sukimaan toivottavasti jo väsähtäneemmän ja myötämielisemmän vuonon. Siksipä seisoskelin nyt ajoraipan kanssa keskellä märkää hiekkaa, hallakko liinassa puhisten ja koreasti ravaillen. Vertti ei ollut erityisen vaikuttunut seurastani, mutta napakalla otteella oli ranskalainen mukaani lähtenyt sen suurempia sanomatta. Käynnistä ei ollut tullut juuri muuta kuin paha mieli, sillä orilla tuntui olevan reilusti energiaa, mutta ravissa sain Verttiin jo tuntumaakin, ja siinä ihastellessa sen liikkeitä uskalsin pyytää jo hidastamaan. Käynti, ravi, käynti, pysähdys, käynti, ravi, laukka, ravi, pysähdys. Lähinnä ideanani oli vain liikutella kevyesti hallakkoa, ettei se höperöityisi ja jäykistyisi vähäisellä liikutuksella ja tarhan ja karsinan välillä, kuten suba oli köhiessään toivonut. Loppumetreillä päästin orin rennoksi uralle käyntiä varten, ja keräten kymmenisen minuuttia myöhemmin liinaa lyhyelle, irrotellen sen ja pujotellen päähän mukaan siepatut päitset ja narun, taputtelin Vertin kaulalle kiitokset. Vaikka ruunihallakolla tuntui olevan vielä hieman arvosteleva katse, oli se selvästi jo hieman tyyntyneempi seurastani. Kentän tyhjilleen jättäen suuntasimme yhteismielisesti tallille odottavan harjaämpärin luo.




KTK-III
virtuaalihevonen

© kasvattaja

Astutukset

Vertti on tarjolla 3-polvisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Derian Amora KTK-II
synt. 06.02.2015
e. Derian Anrid

Johanne v. Pijnboompit
synt. 25.04.2014
e. Halldis v. Pijnboompit

Pikkupellon Ragnar
synt. 03.02.2014
e. Frilla av Rågkross


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable


My Site