Derian

alkuorittammatkasvatus


Hattifnatt

virallinen nimi: Hattifnatt rekisterinumero: VH14-053-0208
sukupuoli: Ori painotus: KRJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo A, 80cm
syntymäaika: 13.05.2014, 16-vuotias maahantuoja: honeythief
väri, säkä: Ruunihallakko, 145cm omistaja: suba (VRL-12468)

00.00.0000 Hevoskantakirja - /

Luonnekuvaus

Vatti on varsin esimerkillisesti käyttäytyvä ori. Se on kaikissa tilanteissa rauhallinen, joskus tosiaan liiankin.
Hoitaessa ori käyttäytyy, kuin vanha ruuna. Se ei korvaansa lotkauta millekään asialle ja seisoo kiltisti paikoillaan kuin maahan liimattuna. Se nuokkuu tyytyväisesti harjauksen aikana ja nauttii erityisesti ryntäiden rapsuttamisesta kumisualla. Vattia voi hoitaa kuka tahansa, sillä se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ainoa ongelma, jonka kengittäjä voi kohdata, on se, että Vatti nukahtaa kesken operaation. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun ori on meinannut kaatua rentoutuessaan liikaa jalan ollessa ylhäällä. Taluttaessa ori on helppo. Se menee kyllä mielellään syömään, jos saa siihen mahdollisuuden, mutta pienellä muistutuksella pysyy kyllä ruodussa.
Ratsastaessa Vatti on myöskin oma rauhallinen itsensä. Se ei ota paineita muista hevosista tai mistään muustakaan ympärillä tapahtuvasta asiasta. Vatti on hyvin taitava kouluratsu, vaikka ei mikään liitokavio olekaan. Ori suorittaa kyllä takuuvarmasti sille annetut tehtävät mukisematta ja oikein. Ainoa haaste Vatin ratsastuksessa on sen pitäminen liikkeessä. Jos ori saisi itse päättää vauhdin, olisi se hyyyvin hidas. Koulutuomari ei kuitenkaan arvosta radalla matelevaa hevosta, joten ratsastajan tehtävä on pitää ori hereillä ja vauhti sopivana. Kyllä huomaa aina tehneensä töitä, kun lopettaa Vatin kanssa treenaamisen. Vaikka ori on muuten hyvin kevyt ja miellyttävä ratsastaa, on sen eteenpäin saaminen varsin haastavaa puuhaa.
Vatilla hypätään hyvin harvoin. Oriilla ei ole juuri mitään lahjoja estepuolella, joten sekin hyppääminen jää yleensä vain kavalettien tasolle. Vatti kyllä räpiköi joskus jopa 80cm esteradan läpi, mutta niitä korkeuksia hypätään erittäin harvoin. Maastoilusta ori pitää ja se onkin hyvin luotettava maastokaveri. Metsäpoluilla ori jopa saa vauhtia hieman ilman, että sitä täytyy olla kokoajan muistuttamassa.


Sukutaulu

i. Fryktløs Ian, evm.
ii. Torgeir, evm.
iii. Thorstein, evm.
iie. Annieke, evm.
ie. Viveka, evm.
iei. Rolf Didrik, evm.
iee. Vibeke, evm.
e. Mymlen, evm.
ei. Torsten, evm.
eii. Torkel, evm.
eie. Oda Herdis, evm.
ee. Snorkfrøken, evm.
eei. Mikkel, evm.
eee. Svanhild, evm.

Sukuselvitys

© Disa

i. Fryktløs Ian on pohjoisemmassa Norjassa vaikuttanut 146-senttinen harmaahallakko ori. Sen parhaimpiin ominaisuuksiin kuului yritteliäs, yhteistyönhaluinen luonne ja mukavat askellajit. Kasvattaja-omistaja koulutti "Ianista" Helppo A -tasoisen kouluratsun, jonka kanssa hän menestyi poneille avoimissa luokissa ja lähialueen mestaruuskisoissa. Menestyksen myötä ori päätettiin kantakirjata ja tarjota siitokseen. Ian menehtyi valitettavan aikaisin 13-vuotiaana, eikä siitä ehtinyt jäädä kuin kourallinen jälkeläisiä. Ne harvat ovat pitäneet lippua korkealla ja saaneet paljon positiivista huomiota kouluradalla.
ii. Torgeir on harmaahallakon värinen 146cm korkea ori, joka on vaikuttanut koko elämänsä ajan arvostetussa Stutteri Sandsergissa. Erittäin pidetty, rauhallinen ori kantakirjattiin jo nuorena, jonka jälkeen se suuntasi kohti kilparatoja. Torgeir sai kouluratsastuksessa sijoituksia Helppo B -tasolta, mutta keskittyi sittemmin valjakkoajoon hyvän ajettavuutensa ja kestävyytensä ansiosta. Jalostuksessa on ollut samaan aikaan tarjolla paljon Torgeirin puoliveljiä, mutta kilpameriittien, käsiteltävyyden ja korrektin rakenteen ansiosta orin suosio on ollut tasainen vuodesta toiseen myös Sandsergin ulkopuolella. Jälkeläisilleen Torgeir on jättänyt hyvää kilpailupäätä ja vahvarakenteisuutta, erityisesti hyvänmallisia jalka-asentoja.
iii. Thorstein on yksiä aikansa suosituimpia jalostusoreja. Tumman harmaahallakon orin isälinja jatkuu kuuden kantakirjatun jalostusorijälkeläisen kautta. 144cm korkea Thornstein kilpaili itse kouluradoilla Helppo B-A -tasolla, ja toimi kotipihassa moitteetta myös kärryjen/reen edessä. Sen suurimmat meriitit ovat näyttelykehistä, joissa tyypikäs, vankka ori on viihtynyt jo aivan maitovarsasta saakka.
iie. Annieke kuuluu Stutteri Sandsergin kantatammoihin. Ruunihallakkotammalla oli erityinen asema siittolan omistajien silmissä ja sille valittiin orit aina erityisellä huolellisuudella. Annieke oli hyvin lapsiystävällinen ja kaikin puolin helppo hevonen, joka kilpaili satunnaisesti matalissa koulu- ja esteratsastusluokissa perheen tyttärien kanssa. Enimmäkseen se kuitenkin keskittyi siitostammana olemiseen. Annieke periytti sopeutuvaista luonnetta ja hyvää ylälinjaa seitsemälle jälkeläiselleen.
ie. Viveka on pieni, 138cm korkea, ja rakenteeltaan tammamaisen sirohko. Ruunihallako tamma eli nuoruutensa hieman pellossa. Vasta uudelle omistajalle siirtyessään se päätyi ratsuoppiin - ikätovereitaan pari vuotta myöhemmin. Viveka ei ollut tästä moksiskaan, vaan oppi uudet asiat vikkelästi ja siitä kehkeytyi mukavan herkkä yleisratsu. Muutamia pikkukoulukisoja lukuun ottamatta siitä ei kuitenkaan tullut kilpahevosta, vaan se toimi seurahevosena ja lastenratsuna. Viveka varsoi kolme kertaa ja sen jälkeläiset ovat olleet Ianin johdolla emäänsä aktiivisempia kilpahevosia.
iei. Rolf Didrik sai 3-5-vuotiaana kohtuullisen hyvät arvostelut näyttelyistä ja lopulta ruunihallakko ori kantakirjattiin. Omistajan sairastumisen myötä hevonen päätyi hänen ystävälleen syrjäisemmälle kylälle. Rolf Didrik polveutui harvinaisemmasta suvusta, jonka vuoksi tämä oli pieni harmi. Ori sai hyvin vähän tammoja ja toimi lähinnä omistajansa työhevosena ja harrasteratsuna. Rolf Didrikin jälkeläisillä on yhteistyönhaluinen asenne ja korkea työmoraali.
iee. Vibeke oli ehkä pienehkö rotunsa edustaja, mutta vauhtia siltä ei puuttunut. Ruunihallakolla tammalla kilpailtiin esteratsastuksessa 80-90cm tasolla mukavan matkaavoittavan laukan ja ponnekkaan hyppytyylin avittamana. Vibeke kuului pienen ratsastuskoulun suosituimpiin ratsuihin, sillä käsiteltäessä se oli kuitenkin pirteydestään huolimatta kuuliainen ja hyvätapainen. 16-vuotiaana tamma myytiin eläkekotiin, jossa se ehti varsoa kahdesti ennen kuolemaansa.

e. Mymlen syntyi heikkona varsana ja jo silloin se näytti olevansa oikea taistelijaluonne. Sinnikkäästä ruunihallakosta pikkutammasta kasvoi terve ja vahva 139cm korkea kantakirjatamma. Ratsastaessa ruunihallakko Mymlen ei anna mitään ilmaiseksi ja sen kanssa on saanut olla erityisen päättäväinen. Kouluradoilta tammalla on siitä huolimatta hyviä tuloksia Helposta B:stä. Bettina Almåsille Mymlen päätyi 10-vuotiaana sattuman kautta, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Parivaljakko kilpaili sekä koulu- että estekilpailuissa ennen jalkavammaa, joka siirsi tamman siitoskäyttöön. Jälkeläisistä esimerkiksi Hattifnatin puoliveli Harold on kilpaillut hyvällä menestyksellä Helppoa A:ta Norjassa.
ei. Torsten tunnetaan hivenen itsepäisenä tapauksena. 149cm korkean ruunihallakko-orin luonteikkuudesta on sikäli apua, että se puristaa rehdisti loppuun asti valjakkokärryjen edessä. Haittapuolena on se, että Torstenin vastahakoisuudella ei ole rajoja, jos sitä ei huvita tehdä jotakin. Valjakkoajon lisäksi Torstenilla on kilpailtu muutamissa kouluratsastuskisoissa. Orin jälkeläisissä on ollut huomattavissa kovapäisyyttä ja sitkeyttä. Torsten on jättänyt varsoja, jotka ovat olleet rakenteeltaan vankkoja ja kompakteja.
eii. Torkel oli oikein vinkeä ori, jolla oli aina pilke silmäkulmassaan. 148-senttinen vuonohevosori kilpaili junioriratsastajan kanssa helpoissa kouluratsastusluokissa ja menestystä tuli kiitettävästi ihan kansallisella tasolla asti. Raamikkaan ruunihallakon kanssa sai tehdä alusta alkaen sävelet selviksi, jotta yhteistyö lähti pelaamaan. Torkelin jälkeläiset ovat olleet hyvin paljon samankaltaisia ja lisäksi perineet isältään isoa kokoa ja kivan tahdikkaan ravin.
eie. Oda Herdis toimi koko elämänsä ajan harrasteratsuna pienellä vaelluksia järjestävällä hevostilalla. 145cm korkea ruunihallakko tamma oli luonteeltaan hivenen arahko, joten se viihtyi hyvin tiiviin hevoslaumansa joukossa. Odalla ratsasteltiin paljon vaihtelevissa maastoissa, joissa se säilytti itsevarmuutensa lajitoverien läsnäololla. Tamma varsotettiin kahteen otteeseen omistajien tuttujen omistamalla Torkelilla. Torstenin täyssisko Tove on ollut emäänsä reippaampi tapaus ja jatkanut tämän jalanjäljissä vaellustallilla.
ee. Snorfrøken on luonteeltaan tammamaisen diiva, eikä sen kemiat ole aina kohdanneet tiuhaan vaihtuneiden omistajien kanssa. 138-senttinen ruunihallakkotamma päätyi pitkän omistajanvaihdoskierteen jälkeen Synne Vallerølle, joka teki kovasti töitä saadakseen tempperamenttisen tamman luottamuksen puolelleen. "Norasta" ja hänestä muodostui lopulta hyvä tiimi, joka nappasi parit ruusukkeet Helppo B -koulukisoista ja 80cm esteiltä. Kilpakentät saivat jäädä Synnen siirtyessä isompiin hevosiin, mutta Nora sai jäädä kotipihaan siitostammaksi. Jälkeläisilleen se on jättänyt pientä särmää luonteeseen ja hyvää voimakasta takaosaa.
eei. Mikkel oli oikea hurmuri, jonka lempeä katse tuuhean hiirenharmaan otsatukkan takaa sulatti sydämen jos toisenkin. Tilanteen tullen harmaahallakolla orilla oli tempperamenttia ja kanttia näyttää omaa tahtoaan, mutta yleisesti ottaen se oli hyväkäytöksinen ja mukisematta erilaisiin tilanteisiin sopeutuva hevonen. 141cm korkea Mikkel on saanut paljon kehuja tyypistä ja kauniista, rodunomaisesta päästä. Kumpaakin ominaisuutta se on jättänyt hyvin omaleimaisesti varsoilleen. Mikkelillä on kaksi jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä ja useita kilpailuissa menestyneitä jälkeläistä. Ori itse kilpaili kouluratsastuksessa parhaimpina vuosinaan Helppo A -tasolla, mutta jälkikasvu on niittänyt mainetta monipuolisesti eri lajien parissa.
eee. Svanhild kantakirjattiin nuorena tammana, jonka jälkeen se kilpaili yhden kauden ajan helpoissa kouluratsastusluokissa. Reipasluonteinen 138cm korkea ruunihallakkotamma oli aina menossa jonnekin ja uteliaana tutkimassa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Svanhildille tapahtuikin pieni tapaturma, jonka myötä tavoitteellinen ratsastaminen sai jäädä. Kisatauko venyi ja venyi tamman varsoessa Snorfrøkenin ja tämän kaksi veljeä. Lopulta Svanhild ei tehnyt enää paluuta kilparadoille, vaan jäi toimittamaan sunnuntairatsun virkaa omistajansa tuttavalle.

Kilpailumenestys

KRJ-koulukilpailut, 42 sijoitusta

31.08.15, Aittohaara, HeB, KRJ Cup, 15/338
17.07.17, Bellgrove, HeA, 2/30
12.07.17, Bellgrove, HeA, 4/30
10.07.17, Bellgrove, HeA, 4/30
08.07.17, Bellgrove, HeA, 3/30
02.07.17, Bellgrove, HeA, 3/30
01.07.17, Bellgrove, HeA, 4/30
23.06.17, Ricota, HeA, 5/50
20.06.17, Ricota, HeA, 3/50
17.06.17, Fiktio, HeA, 1/40
15.06.17, Fiktio, HeA, 5/40
13.06.17, Fiktio, HeA, 2/40
12.06.17, Fiktio, HeA, 4/40
11.09.15, Huvitutti, HeA, 7/80
29.08.15, Aittohaara, HeA, 1/9
28.08.15, Aittohaara, HeA, 2/9
25.08.15, Aittohaara, HeA, 1/9
09.07.15, Kuuralehdon hevostila, HeA, 3/40
04.07.15, Kuuralehdon hevostila, HeA, 6/40
09.07.15, Twingges Warmblood, HeA, 6/50
07.07.15, Twingges Warmblood, HeA, 7/50
01.07.15, Twingges Warmblood, HeA, 6/50
05.07.15, Delmenhorst, HeB, 3/33
03.07.15, Delmenhorst, HeB, 1/33
27.06.15, Delmenhorst, HeB, 1/33
15.06.15, Breawa, HeA, 4/40
05.04.15, Minnantila, HeA, 1/40
17.03.15, Wyat Shetlands, HeB, 2/40
12.03.15, Wyat Shetlands, HeB, 2/40
16.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, HeA, 2/50
14.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, HeA, 7/50
31.12.14, Moondance, HeA, 4/51
29.12.14, Moondance, HeA, 6/51
03.01.15, Haavelaakso, HeA, 5/30
31.12.14, Haavelaakso, HeA, 5/30
18.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, HeB, 5/50
10.12.14, Taikakuun Kartano, HeA, 6/50
09.12.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 1/40
07.12.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 4/40
03.12.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 6/40
31.12.14, Kilpailukeskus Holmberg, HeA, 2/50
30.12.14, Kilpailukeskus Holmberg, HeA, 4/50

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Päiväkirjamerkintä 26.07.2017, kirjoittanut omistaja

Ratsastin Vatin tänään heti aamutuimaan. Ruokittuani ja vietyäni muut hevoset ulos, aloin harjaamaan Vattia. Poika oli vähän ihmeissään jäädessään yksin talliin, mutta ei kuitenkaan sen suuremmin hätäillyt. Välillä hirnui laitumella oleville kavereille. Poika oli kätevästi nukkunut jossakin kakka- ja pissakasassa, koska sen oikea kylki oli aivan täynnä likaisia länttejä. Aikaa harjaamiseen kulutin hyvän tovin ja päätin ratsastuksen jälkeen pesaista likalänttien värjäytymät pois. Pintelöin oriin jalat ja puin sille satulan sekä suitset. Suuntasimme kentälle, jossa aamuaurinko paisteli ihanasti. Vielä ei ollut liian kuuma. Nousin hevoseni selkään ja kävelimme pitkät alkukäynnit pitkin ohjin. Ohjia kerätessäni Vatti oli sitä mieltä, että työt olivat nyt tässä ja pysähtyi kuin oltaisi lähdetty kohti tallia. Ilmaisin kuitenkin pojalle, että nyt työt vasta alkavat. Vatti oli ratsastuksen aikana yllättävän hyvä, huomioiden alun laiskottelun. Se liikkui mukavasti eteen, vaikkakin välillä sai muistuttaa ettei saa hyytyä. Treenasimme paljon väistöjä pitkillä sivuilla ja taivutuksia kolmikaarisella kiemuralla. Olin oikein tyytyväinen Vattiin, se kun oli edellisissä kisoissa ollut hieman kankea ja hankala. Kävelimme loppukäynnit maastossa rauhallisesti, välillä tien varresta heinänkorsia popsien. Tallissa riisuin oriilta varusteet ja talutin sen suoraan vesikarsinaan. Vatti saikin kunnollisen shampoopesun, mikä osoittautui virheeksi heti oria laitumelle viedessäni. Kun päästin sen irti, oli se saman tien piehtaroimassa laitumen ainoassa hiekalla olevassa kohdassa. No tulipahan ainakin ne likaläntit pestyä pois.

Päiväkirjamerkintä 25.07.2017, kirjoittanut omistaja

Kouluaikainen ystäväni Sanni on käymässä luonani muutaman päivän ja lupasin, että vanha heppatyttö pääsee reissullaan hevosen selkään useammankin kerran. Tänään Vatin liikutuksesta vastasi Sanni. Haimme yhdessä oriin laitumelta ja se tulikin tapansa mukaan nätisti vastaan meidät huomatessaan. Tallissa Sanni laittoi oriin käytävälle kiinni ja harjasimme pojan yhdessä oikein huolellisesti. Vatti oli käynyt laitumella piehtaroimassa näköjään ihan antaumuksella, joten harjattavaa riitti. Siistin samalla oriin hieman rehottavaksi päässyttä harjaa. Kun Vatti oli hoidettu, varustimme sen. Sanni nosti satulan oriin selkään ja minä laitoin suitset. Pintelit vielä jalkoihin ja ratsukko kentälle. Annoin Sannin rauhassa tutustua uuteen ratsuunsa enkä juurikaan kommentoinut heidän menoaan. Joitakin vinkkejä tuli annettua, mutta muuten Sanni sai ratsastaa rauhassa. Ihan valmennustakin olisi vielä myöhemmin visiitin aikana luvassa. Sanni kehui ratsastaessaan hevostani. Vatti oli kuulema oikein kiva ja vastasi apuihin yllättävän herkästi. Sannilla ei aiempaa kokemusta vuonohevosista ollut ja kuvitteli niiden kaikkien olevan eteenpäin potkittavia malleja. Olihan Vatti toki varmasti hitaimmasta päästä tallin hevosista, mutta oikein hyvin Sanni pärjäsi eikä Vattikaan onneksi paljon kysellyt, että onko pakko liikkua. Kun ori oli liikutettu, kävimme vielä kävelemässä loppukäynnit lyhyellä maastolenkillä. Tallissa hionnut Vatti pääsi varusteiden riisumisen jälkeen suihkuun. Se tuntui nauttivan viilennyksestä täysin siemauksin. Ori sai vielä puuronsa ennen kun veimme sen takaisin lautumelle lököttelemään loppupäiväksi.

Kouluvalmennus 28.05.2015, valmentajana Tarla

Tänään valmennuksessani oli Vatti-ori, joka käveli jo rennosti uraa pitkin saapuessani paikalle. Aloitimme verryttelyn kolmikaarisella kiemurauralla, jossa asetus oli varsin tärkeässä osassa. Ratsastaja tuntui tuntevan Vatin temput hyvin, sillä osasi itse alkaa jo muokkaamaan löysää käyntiä. Vaihdoimme pariin otteeseen suuntaakin ja siirryimme sitten ravaamaan. Harjoitimme myös perusistuntaa ja keskityimme siihen, ettei tempo siitä huolimatta muuttunut. Laukkaa otimme aluksi pääty-ympyrällä, vaikka ensimmäinen nosto jäi erittäin laiskaksi. Seuraavalla kerralla raippa oli apuna ja saimme nostoon ponnekkuutta. Kun laukka oli käyty läpi, otimme vielä kiemurauraa seuraavasti: ensin käynnissä, jonka jälkeen ravi ja lopuksi laukka. Raippa oli kiva apu pariin otteeseen, mutta muutoin oikein kivaa työskentelyä. Siihen oli hyvä lopetella.

Päiväkirjamerkintä 28.10.2014, kirjoittanut omistaja

Tänään kävin hakemassa kolme vuonohevosta Brynhildistä. Paikan omistaja, honeythief, oli tuonut tallilleen myyntiin useammankin rodun edustajan, joista minun matkaani tarttui kaksi tammaa ja yksi ori. Hevoset päätyvät Derianissa kilpa- ja jalostuskäyttöön. Jokaisella niistä kilpaillaan painotuslaj(e)issaan tavoitteellisesti, laatuarvosteluihin tähdäten. Tällä hetkellä ainakin olen hyvin tyytyväinen ostoksiini ja uskon, ettei mieleni tule muuttumaan. Yksi hevosista, Tilla, on temperamenttinen, pieni esteratsu. Toinen hevonen, Frida, on varsinainen ruokahirmu ja kolmas, Vatti, on laadukas kouluratsu. Näin alkuun vaikuttaa, että pollet ovat kotiutuneet hyvin. Ne mussuttelevat tyytyväisinä heiniään karsinoissaan ja Tilla välillä irvistelee naapurikarsinan Fridalle. Uskon, että näiden kanssa päästään vielä pitkälle. Nämä ovat juuri sitä, mitä Derianin vuonokasvatus tarvitsee!





virtuaalihevonen

© Meeri N.

Astutukset

Vatti on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Grimhildr Rewa
synt. 14.06.2017
e. Glemsom Kyss

Derian Viola
synt. 01.03.2015
e. Valfrida

Nouvion Sigvalda
synt. 09.02.2015
e. Synnøve

Derian Hemming
synt. 02.12.2014
e. Glimrende Greta

Derian Adalbjorg
synt. 01.12.2014
e. Mydland Lilje

Hakon v. Ahlstedt
synt. 06.10.2014
e. Ylva NOR


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable