Derian

alkuorittammatkasvatus


Trollenprins

virallinen nimi: Trollenprins rekisterinumero: VH15-053-0182
sukupuoli: Ori painotus: ERJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo B, 100cm
syntymäaika: 17.11.2014, 12-vuotias maahantuoja: Cynoria
väri, säkä: Ruunihallakko, 144cm omistaja: suba (VRL-12468)

30.04.2019 Hevoskantakirja - 17 + 17 + 17 + 16 = 67p. / KTK-III
31.05.2019 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu - 6 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101p. / ERJ-I

Luonnekuvaus

© Jannica

Trollenprins, tutummille ihan Trolle vain, on pippurinen ori, joka osaa hoitaessa kiukutella jos sellainen päivä eteen osuu. Tuollaisina päivinä etenkin satuloidessa ori on syytä sitoa kiinni, jollei halua komeaa mustelmaa reiteä koristamaan oriin hampaista. Mikään pahansuopa hullu ei poni kuitenkaan ole, se vain tarvitsee huonoina päivinään vahvan auktoriteetin käsittelyyn toimiakseen. Perusolosuhteissa Trolle on ihan mukava ori kun siihen tutustuu, eikä huonoja päiviä onneksi ole kovinkaan usein.. Trolle on vähän sellainen neiti myös kaikessa käsittelyssä ja kokonaisuutena voisi herkästi erehtyä luulemaan hoitavansa tammaa. Taluttaessa ja myös ratsastaessa Trolle vihaa yli kaiken vesilammikoita ja kokemattoman kanssa kyllä reippaasti kiertää kaikki jos vain mahdollisuuden saa. Eivät ne lammikot kuitenkaan pieniä poikia syö, joten Trollekin uskaltautuu topakan kuskin myötä lammikoista astelemaan, eikä sitä pistä edes pahakseen.. Trolle on varovainen jaloistaan myös esteradalla, joka tekeekin siitä ensiluokkaisen ja herkän esteponin! Taluttaessa Trolle on kiltti ja rauhallinen ja osaa toimia myös kotoa poissaollessaan moitteettomasti. Se ei pahemmin innostu tammaseurastakaan, vaikka tokihan orin elkeet alta paistavat varsinkin keväisin. Mikään macho ei ori kuitenkaan ole ja sen voi myös tarhata ruunien tai kilttien oriiden kanssa.
Ratsain Trolle on säpäkkä estehevonen, jonka kanssa saa olla jatkuvasti hereillä. Mikäli se saa liikaa omaa aikaa ja vapautta ori voi ruveta kyttäilemään etenkin maneesissa kovalla tuulella tai maastolenkillä. Tuttujen ihmisten kanssa, joiden kanssa ori on jo johtajuustaiston käynyt se on rento ratsastettava, joka antaa aina parhaansa ja keskittyy hyvin myös koulupuolen tehtäviin. Ei se mikään kouluratojen kingi ole, mutta suorittaa nätisti helpon B:n tehtävät kyllä. Estepuolella Trollen voi sanoa olevan jopa ihan eri poni! Se on reipas, herkkä avuille, kääntyy pennin päällä ja on tarkka jaloistaan, se ei myöskään kyttäile erikoisesteitä, mutta maastoesteet voivat hieman jännittää, etenkin veteen meno. Trollella on hypätty radalla metriä ja isompia tehtäviä tehtäessä ori voi innostua pukittamaan vauhdin kasvaessa. Tätä voi sattua myös maastossa, eikä ori muutenkaan ole aloittelijoiden ratsu maastossa tuon ajoittaisen kyttäilyn vuoksi. Pelästyessään oikeasti ori voi myös paeta paikalta maastossa pukkilaukan siivittämänä. Ryhmässä se kuitenkin toimii tavallisesti hyvin, vaikka kovemmassa vauhdissa innostuukin. Ei ori yksinkään mitään maastossa normaalisti pelkää, mutta ilmeisesti siitä ratsastajan kiikuttaminen tallille on hauskaa. Kisapaikoilla ori voi olla melkoinen kiukuttelija, eikä välttämättä tule vieraiden hevosten kanssa toimeen, vaikka kotona tarhaakin kaverien kanssa ongelmitta.


Sukutaulu

i. Fjellprinsen, evm.
ii. Fedrik, evm.
iii. Fobban, evm.
iie. Isabella, evm.
ie. Lykkehilde, evm.
iei. Lykkebjörn, evm.
iee. Maj Belle, evm.
e. Mylens Inga, evm.
ei. Bård Henrik, evm.
eii. Fjellprins, evm.
eie. Ulrika, evm.
ee. Ingerud, evm.
eei. Oddgeir, evm.
eee. Gulhjerte, evm.

Sukuselvitys

© Jannica

i. Fjellprinsen oli menestyneen kasvattamon ensimmäisiin lukeutuvia kasvatteja Norjassa. Ruunihallakko 148-senttinen orii oli täydellisyyttä hipova rakenteeltaan ja kantakirjattiin I palkinnolle, vain kolmen pisteen päähän täysistä pisteistä. Hyvärakenteinen ja luonteinen ori periytti jälkeläisilleen näköä, kokoa ja asennetta kilparadoille, suuri osa on kilpaillut isänsä tavoin esteitä noin metrin luokissa. Hyvän kilparatsun luonteen omaava Prinssi sai elämänsä aikana jälkeläisiä viisikymmentä, joista kahdeksaa siitostammaa lukuunottamatta ovat kaikki kilpailleet jollain tasolla esteitä. Orilla on lisäksi ollut erittäin hyvä tiinehdyttämisprosentti myös ns. huonojen tammojen kanssa, joilla ei tiineys ole muiden kanssa onnistunut.
ii. Fedrik oli isänsä tavoin hyvä sikiämään ja siitoskäyttöön esteuran jälkeen siirryttyään vaaleanruunihallakko ori sai viisikymmentä varsaa, joihin lukeutuu myös yhdeksän siitostammaa, melko tunnettujakin nimiä. 146-senttinen Fedrik oli peloton kilparatsu, joka hyppäsi rohkeasti niin rata- kuin maastoesteetkin metrin tasolla. Sijoituksien ja ruusukkeiden lisäksi ori kiersi tiuhaan myöskin näyttelyissä keräten muotovalioarvonimen. Etenkin pojat on palkittu hyvin kantakirjassa, ori on itsekin I palkinnon hevonen. Osa varsoista on koulutammojen kanssa risteyttäessä pärjännyt myös koulupuolella, eivätkä oriin omatkaan liikkeet ole yhtään hullummat. Temperamenttinen kilparatsu sai luonteelleen hyvää tasoitusta rauhallisemmista tammoista, mutta kyllä se välillä on periyttänyt meneväisempääkin sakkia. Fedrik on esteuran lisäksi käynyt rakenneluokissa näyttelyissä sekä showkilpailuissa pärjäten kohtalaisesti.
iii. Fobban oli vanhempiensa ainoa jälkeläinen, mutta 148-senttinen ori on periyttänyt itse reilun määrän estehevosia ja muutaman kouluunkin. Vaaleanruunihallakko ori on periyttänyt myös ruunihallakkoa väriään useimmille varsoistaan. Hyvärakenteinen ori palkittiin kantakirjassa I palkinnolla ja se on myös kiertänyt näyttelyjä tiuhaan saaden muotovalion arvonimen oikeastaan aika vähällä vaivalla, kolmesta näyttelystä. Toki se on senkin jälkeen osallistunut erityisesti muotovalioluokkiin ja isompiin tapahtumiin näyttelyjen muodossa, voittaen myös lukuisia kansainvälisiä Pohjoismaiden näyttelyjä. Pohjoismaiden lisäksi oria on käytetty siirtona jalostukseen Britanniassa, jossa pikkuhiljaa vuonokasvatus on nostanut päätään omien rotujen lisänä. Fobban oli siitoskäytössä kolme kautta pitkän esteuran jälkeen ja sille jäi jälkeläisiä 27.
iie. Isabella oli pienikokoinen (132cm) vaaleanruunihallakko tamma, joka edusti harvinaisempaa linjaa vuonohevosia suvultaan ja kooltaan, lähisuvusta löytyy jopa tasan 130cm olevia hevosia. Luonteeltaan Isabella on kiltti monitoimiponi, joka on toiminut lähinnä lastenratsuna ja seuratammana siitostoiminnan ohessa. Varsoja sillä on kahdeksan, joista viisi on kisannut koulua tai esteitä. Luonteeltaan tamma on kiltti ja myös jälkeläisille periyttänyt seesteistä temperamenttia. Myös tamman vanhemmat ovat luonteeltaan olleet täysiä kymppejä niin selästä kuin maastakin käsitellessä. Isabella on ratsuna yhteistyöhaluinen ja riittävän kevyt lapsellekin ratsastaa. Isabella toimi ensin kasvattajan tyttärellä ratsuna, mutta jäätyään tälle pieneksi tamma myytiin siitoskäyttöön ja eläkekotiin toiselle puolen Norjaa. Siellä se viihtyi hyvin ja lopetettiin vasta 25-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomien ongelmien vuoksi. ie. Lykkehilde on vähemmän kilpaillut ja tunnettu siitostamma, jonka suku on kylläkin kohtalaisen tunnettua ja etenkin isä hyvän esteuran tehnyt siitosori. Vaaleanruunihallakko 147-senttinen tamma on toiminut siitoksessa Norjassa ja myyty muutaman viimeisen varsan ajaksi Suomeen rikastuttamaan vuonokasvatusta. Hilde kuoli Suomessa parinkymmenen vuoden ikäisenä ja siltä jäi Suomessa syntyneiden kahden varsan lisäksi norjalaissyntyisiä varsoja yhdeksän, koska tamma toimi ainoastaan siitoksessa. Varsat eivät kuitenkaan ole estesuvustaan huolimatta perineet kummoisia kapasiteetteja tai sporttista rakennetta esteille, niiden kilpatulokset rajottuvat muutamaan norjalaiseen orivarsaan.
iei. Lykkebjörn periytti kymmenelle varsalleen hyvää rakennetta ja liikettä. Osa niistä kilpaili esteillä, kuten Björnin omakin suku. Tamma sen sijaan toimi Norjassa koko ikänsä kasvatuksessa, eikä ollut ilmeisesti edes ratsuksi koulutettu. Vaaleanruunihallakko 148-senttinen tamma periytti varsoilleen kokoa ja näköä, jonka lisäksi niistä osa kilpaili maineikkaankin uran esteillä noin metrin tasolla. Mukaan mahtuu myös muutama pelkästään siitoskäytössä ollut tammavarsa. Björnin suvusta löytyy muutama hieno nalleteemalla varustettu hevonen ja isoisä Isbjörn on tunnettu valkohallakko siitosori.
iee. Maj Belle menestyi erittäin hyvin esteurallaan ja kokeili myös matkaratsastusta muutamien vuosien ajan, siinä kuitenkaan erityisemmin menestymättä. Hyväliikkeinen ja sporttisen rakenteen omaava tamma kantakirjattiin ensin II palkinnolla, mutta kisatulosten myötä palkinto nousi ykköseen. Vaaleanruunihallakkoa väriä ja isohkoa kokoaan (146cm) periyttänyt tamma oli luonteeltaan hyvä ja rauhallinen, joskin osa orivarsoista on ollut hieman villejä. Belleltä jäi jälkeläisiä pitkän kilpailu-uran ohessa viisi, joista yksi on tunnetumpi siitostamma ja muut hyvin pärjänneitä estehevosia.

e. Mylens Inga oli luonteikas tamma, joka syntyi ratsastuskoulussa vahinkovarsana, mutta myytiin jo nuorena osaavammalle kouluttajalle ja kilpailijalle kipakan luonteensa takia. Ingasta kuoriutui mukava reipas kisaratsu, jonka kuuma luonne saatiin suitsittua estekäyttöön suhteellisen hyvin, vaikka se olikin suurelta osin kapasiteetikkaan ja lahjakkaan koulusuvun vesa. Ingan varsat ovat myöskin pärjänneet ja kilpailleet ainoastaan esteillä, yhteensä varsoja kertyi kuusi, joista yksi on tunnetumpi siitosori. Vaaleanruunihallakkoa sukua periyttänyt ja oleva 137-senttinen tamma oli hyvästä suvusta. Hyvärakenteinen, hyvin liikkuva tamma kantakirjattiin myöskin II palkinnolle, mutta ei sen jälkeen enää ehtinyt varsoja saada, koska Inga jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi 18-vuotiaana.
ei. Bård Henrik periytti suurikokoisia varsoja, isojen tammojen kanssa jopa niin isoja, että osaa ei saanut kantakirjaan ylikorkeuden takia. 142-senttinen ori on kaiken kirjavasta suvusta, jossa on isoja ja pieniä hevosia, suurelta osin kouluhevosia, mutta estelahjoistaankin tunnettuja yksilöitä. Vaalea ruunihallakko ori periytti varsoilleen myös hyvää rakennetta ja kapasiteettia molempiin lajeihin. Henkalta jäi jälkeläisiä lyhyen kisauran ansiosta parikymmentä, jotka ovat enemmän tai vähemmän kisanneet koulua ja esteitä.
eii. Fjellprins oli II palkinnon kantakirjaori, joka on suurirunkoinen ja luinen, vaikka korkeutta orilla oli vain 141cm:n verran. Vaaleanruunihallakko Prins periytyy muutamasta valio-oriista, mutta suvusta löytyy muutamia tuntemattomiakin hevosia. Prins oli luonteeltaan aktiivinen ja energinen ori, joka teki hyvää tulosta esteillä, vaikka suuri osa suvusta on koulupainotteista. Prins on kuitenkin perinyt suvun hyvät askellajit ja olisi varmasti reippaan ja rohkean luonteensa ansiosta pärjännyt myöskin kenttähevosena hienosti, tähän ei kuitenkaan vuonohevosten raskaan rakenteen vuoksi ollut innokkuutta, koska se ei olisi niin ketterä ollut maastoradalla kuin muut ja näin aikaa vasten kilpailtaessa mahdollisuudet sijoittua huonommat. Esteradalla ketterä ori teki kuitenkin hyvää tulosta ja ylitti rohkeasti metrin luokat sijoittuen useasti vuonohevosmestaruuksissakin, lähinnä hopealle. Prinsiltä jäi jälkeläisiä pitkän kilpauran vuoksi vain muutama, mutta ne ovat korvanneet täysin määrän laadulla kilpaillen hyvällä tuloksella ja sukua jatkaen kisauransa päätyttyä.
eie. Ulrika periytti kokoaan ja vaaleanruunihallakkoa väriään varsoilleen. Rohkealuonteiselta tammalta jäi varsoja viisi, joista kolme tammaa ja kaksi oria. Ulrika on ollut sirorakenteinen ja hyväliikkeinen tamma, joka periytyy kouluhevosista, mutta on itse jälkeläistensä tavoin kisannut vain esteillä, noin metrin luokkia ja hyvin sijoituksin rakenteensa ja rohkeutensa ansiosta. Ulrika on kuitenkin ollut sen verran rauhallinen kaveri, että se on toiminut myös opetusratsuna kilpailu-uraansa aloitteleville ratsastajille. Ulrika on kantakirjattu hyvin pistein ja tuomarit ihastelivat siroa rakennetta sekä sopusuhtaista olemusta, tammaleima oli myöskin hyvä. Ulrika vietti siitoksesta poistuttuaan melko kauan kasvattajallaan eläkepäiviä ja se kuoli muistaakseni vasta 30 vuoden paremmalla puolella.
ee. Ingerud oli luonteeltaan erittäin tammamainen, mutta yhdistettynä kivaluonteisiin oreihin saatiin varsoista tasaisempia ja kaikki kuusi varsaa ovat kilpailleet emänsä tavoin esteillä, kaksi myös koulua tämän lisäksi. Vaaleanruunihallakosta suvusta tuleva tamma on periyttänyt myös väriä eteenpäin kaikkien varsojen ollessa samaa sävyä merkkeineen kaikkineen. 137-senttinen Ingerud on kilpaillut kokoonsa nähden suuria luokkia (90cm) ja sijoittunut topakoiden ratsastajien kanssa hyvin myös vuonomestaruudessa. Oikukas tamma joutui vaihtamaan kotia melko paljon, mutta asettui lopulta kantakirjauksen jälkeen siitoskäyttöön ja kisaeläkkeelle kasvatille Etelä-Norjaan. Siellä se sai aiempien kahden varsan lisäksi vielä yhdeksän ja kuoli 30 vuoden paikkeilla vietettyään eläkepäiviä jo useampia vuosia ennen tätä. Hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin II palkinnolle ja sirorakenteisen tamman varsat ovat pärjänneet esteillä hyvin.
eei. Oddgeir oli monitoimihevonen, joka pärjäsi varsaluokissa erinomaisesti näyttelyissä, eikä senkään jälkeen esiintynyt yhtään hullummin. Hyväliikkeinen ori periytyi koulusuvusta ja esitteli itsekin liikkeitä mielellään sekä näyttelyissä että kouluradalla. Lisäksi ori hyppäsi hyvin ja periytti varsoilleenkin hyppylahjoja, kilpailematta kuitenkaan tässä lajissa itse. Vaaleanruunihallakko ori oli 141-senttinen ja periytti melko pientä kokoa, koska sen oma isä oli hädin tuskin 130-senttinen, emän ollessa ylärajalla. Ori keräsi mittavan koulu-uransa aikana lukuisia palkintosummia ja ruusukkeita, joiden lisäksi se kilpaili vanhoilla päivillään muutamissa mestaruuksissa muiden vuonojen kanssa. Oddgeirin isä on valkohallakko, muttei valitettavasti tätä väriä itse perinyt. Kipakkaluonteinen ori periytti muutamia hankalahkoja jälkeläisiä, mutta mahtuu mukaan myös kolme hyväluonteista tapausta näiden kahden haastavan lisäksi.
eee. Gulhjerte oli perusvuonohevonen, joka oli rakenteeltaan, estetuloksiltaan ja suvultaan tavanomainen rodun edustaja. Vaaleanruunihallakko tamma oli koulutettu myös kärryjen eteen, muttei kilpaillut esteiden ja koulun lisäksi valjakkoa kuitenkaan, tehden koulusuvusta huolimatta esteillä paremmat tulokset. Metriä kilpaillut tamma periytti varsoilleen hyvää hyppykykyä ja askellajeja. 132-senttinen tamma on periyttänyt itseään hieman isompia jälkeläisiä, koska toinen vanhemmista on suurikokoinen, emän jäätyä kuitenkin alarajoille. Tasaisen olemuksen ja liikkeet omannut tamma sai elämänsä aikana kisauran ohessa kuusi varsaa, joista kolme on kisannut. Kärsivällisen luonteen ansiosta tammaa käytettiin myös terapiaratsuna eläkkeellä ollessaan.

Kilpailumenestys

ERJ-estekilpailut, 40 sijoitusta

20.08.17, Turmeltaja, 100cm, 1/30
19.08.17, Turmeltaja, 100cm, 3/30
18.08.17, Turmeltaja, 100cm, 2/30
05.08.17, Turmeltaja, 100cm, 3/30
30.06.17, Huvitus, 100cm, 2/30
28.06.17, Huvitus, 100cm, 4/30
16.06.17, Huvitus, 100cm, 1/30
14.06.17, Huvitus, 100cm, 3/30
11.06.17, Huvitus, 100cm, 4/30
22.06.17, Ricotan Sekajäte, 100cm, 2/30
21.06.17, Ricotan Sekajäte, 100cm, 5/30
24.07.16, Bellgrove, 100cm, 5/30
19.07.16, Bellgrove, 100cm, 1/30
13.09.15, Mörkövaara, 100cm, 5/30
16.09.15, Huvitutti, 100cm, 6/80
05.09.15, Huvitutti, 100cm, 7/80
16.09.15, Virtuaalitalli Naukaisu, 100cm, 6/40
11.09.15, Virtuaalitalli Naukaisu, 100cm, 2/40
15.09.15, Moonrise, 100cm, 4/19
01.09.15, Derian, 100cm, 1/1
02.09.15, Derian, 100cm, 1/1
03.09.15, Derian, 100cm, 1/1
04.09.15, Derian, 100cm, 1/1
05.09.15, Derian, 100cm, 1/1
06.09.15, Derian, 100cm, 1/1
07.09.15, Derian, 100cm, 1/1
08.09.15, Derian, 100cm, 1/1
09.09.15, Derian, 100cm, 1/1
10.09.15, Derian, 100cm, 1/1
22.03.18, Ruskavaara, 100cm, 2/30
23.03.18, Ruskavaara, 100cm, 1/30
24.03.18, Ruskavaara, 100cm, 4/30
26.03.18, Ruskavaara, 100cm, 4/30
21.03.18, Kuurtola, 100cm, 1/30
28.03.18, Kuurtola, 100cm, 4/30
30.03.18, Kuurtola, 100cm, 5/30
07.04.18, Brunnby, 100cm, 4/30
12.06.18, Elohiljan suomenhevoset, 100cm, 5/50
10.08.18, Supernatural, 100cm, 5/40
17.08.18, Supernatural, 100cm, 1/40

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Estevalmennus 01.05.2019, valmentajana Perho

Olin rakentamassa verryttelytehtävää, kun maneesin ovi aukesi ja sisään asteli tänään valmennusvuorossa oleva ratsukko. Tervehdin heitä ja nostin vielä viimeisen puomin paikoilleen. Ratsukko aloitteli jo alkukäyntejä, kun käännyin pois esteeltä ja aloin seuraamaan vuonohevosorin menoa.
”Voisit pyytää sitä liikkumaan hieman pidemmillä askeleilla ja muutenkin rennommin, Trolle vaikuttaa olevan niin innoissaan hyppäämisestä, että unohtaa kävellä kunnolla”, totesin tarkkailtuani hetken ratsukon menoa. Hetken päästä pyysin ottamaan vähän ravia ja keskittymään pääasiassa rauhallisen tasaiseen liikkeeseen tehden samalla voltteja ja ympyröitä sopiviin väleihin. Kun homma alkoi sujua, pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin käyntiin ja kuuntelemaan ohjeistustani.
”Ensimmäisen tehtävän ideana on tulla rauhalliseen tahtiin tätä kaareva linjaa mahdollisimman suorilla lähestymisillä. Otetaan ensin kerran ravissa ja muutaman kerran jälkeen laukassa, kunnes alkaa sujumaan”, ohjeistin. Katsoin kuinka ratsastaja kokosi ohjat, siirtyi raviin ja ohjasi ratsunsa kohti estettä. Puomit olivat näin alussa vain puolen metrin korkeudessa, mutta tarkoituksena olisi päästä myöhemmin hyppäämään vähän korkeampaakin. Ensimmäinen suoritus oli onnistunut, joten ohjeistin nostamaan laukan ja tulemaan laukassa. Ensimmäiselle esteelle ori tuli siististi, mutta toiselle vauhtia alkoi olla liikaa ja hyppy lähti turhan kaukaa saaden ratsastajan tasapainon horjumaan hetkellisesti. Kovassa vauhdissa seuraava este tulikin eteen liian nopeasti vinossa lähestymisessä ja lopputuloksena Trolle loikkasi lyhyen, korkean kenguruloikan esteestä yli. Käskin ottamaan käyntiin, kävelemään kierroksen ja ottamaan sitten uudestaan, ainakin kolme kertaa rauhallisemmin. Seuraavalla kerralla sujui jo paljon paremmin ja käskin antamaan Trollelle pitkät ohjat siksi aikaa, kun lisäsin tehtävään muutaman esteen lisää.
”Tätä tehtävää tullaankin sitten jo 80cm korkeudessa. Tällä kertaa tullaankin tällaista pientä rataa, joka koostuu kahdesta kaarevasta linjasta sekä yhdestä kolmen esteen sarjasta, jonka ensimmäiseen väliin tulee kaksi ja toiseen kolme laukka-askelta”, selitin ja kehotin tulemaan tehtävän saman tien rauhalliseen tahtiin. Ori pysyi hyvin kasassa ja liikkui rauhassa kohti linjan ensimmäistä estettä. Hyppy onnistui hyvin, samoin toinen. Ja vaikka kolmannelle tullut väli kävi vähän ahtaaksi, selvisi ratsukko siitä hyvin. Heidän päästyään radan loppuun ratsastaja antoi ratsulleen pitkät ohjat.
”Sehän meni loistavasti! Kotitehtäväksi voisin antaa teille lisää kaarevia linjoja ja paljon rauhoittumisharjoituksia, ettei jatkossa vauhti pääsisi yltymään liian kovaksi. Onnea teille treeneihin ja hyvää jatkoa!”

Päiväkirjamerkintä 17.08.2018, kirjoittanut omistaja

Tänään oli aikainen aamu, sillä olimme lähdössä usemman ponin kanssa Supernaturaliin kilpailuihin. Lajina esteratsastus, kuten arvata saattaa, sillä Trollen kanssa emme muunlaisissa kisoissa ole juurikaan pyörineet. Aamulla syötin hevoset sekä tarhasin kaikki kotiin jäävät. Luvassa oli hieman suurempia luokkia, joten tänään mukaan lähtivät vain Trolle, Mette ja Reino. Hevoset saivat vielä rekkaan mukaan heinäverkoissa osan aamupalastaan. Olin pessyt ja puunannut hevoset eilen illalla ja yön ne olivat viettäneet kevyet loimet päällään, joten aamulla siistimishommat olivat melko nopeasti hoidettu. Toki Trolle oli onnistunut nukkumaan jossakin pissapaikassa ja sillä olikin sitten erittäin viehättävä läntti kaulassaan. Melko hyvin sain sen kuitenkin hinkattua pois ja ei sitten muuta kuin ponit kyytiin! Kaikki hevoset lastautuivat hyvin, kuten yleensäkin. Matkaa kisapaikalle meillä oli jonkin verran, joten hevosenhoitajani kanssa ehdimme hyvin rupatella niitä näitä.
Kun saavuimme paikan päälle, olimme erittäin hyvissä ajoin. Kävin maksamassa lähdöt kansliaan ennen kuin purimme hevosia rekasta. Olimme jo kotona katsoneet lähtölistaa niin, että ensimmäiseksi starttaava hevonen oli rekan peräpäässä, ensimmäisenä tulossa ulos. Tänään se oli Trolle. Mette ja Reino saivat vielä jäädä rekkaan oleilemaan. Trolle oli hieman levoton ulkona ja hirnuikin jonkin aikaa muille hevosille. Se rauhoittui onneksi kyllä hetken kuluttua. Lähdin verryttelemään hevosta ja hevosenhoitajani kulki mukana. Hän nappasi oriin talutukseen, kun oli vuoroni mennä tutustumaan rataan.
Trolle tuntui verryttelyssä oikein hyvältä ja oli mukavan reippaalla tuulella kuitenkaan olematta liian kuuma. Kisarata sujui myös oikein hyvin ja ensimmäinen sijahan sieltä napattiin! Vaikka Mette ja Reino kisasivat myöhemmin samassa luokassa, oli Trollen tekemä johtoaika niin vakuuttava, ettei kukaan kiilannut enää kärkeen. Olin erittäin tyytyväinen Trollen suoritukseen. Poika saikin pari porkkananpalaa ratansa ja tulosten selviämisen jälkeen. Kotona se saa varmasti vielä muutaman ekstranamun iltaruokaansa. Laitoimme kamat kasaan ja pakkasimme viimeisenkin hevosen kyytiin. Kotimatka taittui mukavasti. Kuuntelimme hyvää musiikkia ja juttelimme hevosista, yllättäen. Kotona hevoset otettiin ulos rekasta ja ne pääsivätkin melkein samantien vielä illaksi tarhailemaan. Tyhjensimme rekasta tavarat paikoilleen ja lähdimme syömään reippaan kisapäivän jälkeen.




KTK-III, ERJ-I
virtuaalihevonen

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Astutukset

Trolle on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Derian Tyrion
synt. 04.08.2017
e. Elki

Sagavik Greger
synt. 10.01.2016
e. Verena

Derian Trollgutt
synt. 04.10.2015
e. Regndans


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable