Derian

alkuorittammatkasvatus


Tranum Heid

virallinen nimi: Tranum Heid rekisterinumero: VH14-053-0144
sukupuoli: Ori painotus: KRJ, VVJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Vaativa B, 80cm, vaativa
syntymäaika: 04.07.2000, 20-vuotias kasvattaja: tuntematon
väri, säkä: Ruunihallakko, 146cm omistaja: suba (VRL-12468)

15.05.2015 Hevoskantakirja - 18 + 15 + 16 + 16 = 65p. / KTK-III

Luonnekuvaus

© dookie

Kavereiden kesken kutsuttu Ransu on kuin täydellinen kopio isästään, niin ulkonäöllisesti kuin myös luonteensa puolesta. Tallissa Ransu on vilkas ja aina touhuamassa jotain. Harjatessa se usein pyörähtelee karsinassaan ympäri, jos sitä ei ole sidottu kiinni. Käytävällä oria on helpompi käsitellä, mutta siellä se keksii yleensä vielä enemmän jotain, millä saa sekoitettua hoitajansa pään. Joskus se myös lietsoo itseensä energisiä virtauksia, jolloin sitä ei pidättele mikään. On se tavattukin istumasta itsensä irti, kun sille päälle sattuu, mutta koskaan ori ei silti ole pahalla tuulella, hieman vain ylienerginen. Jo pienenä Ransulle opetettiin, että hampaiden käyttö ja jalat eivät ole soveliaita käytettäväksi ihmiseen, kun se mielellään roikkui takin hihassa kiinni. Nykyään ori on jo hieman selväjärkisempi, mutta silti vielä lapsenmielinen. Satulointi ja suitsiminen onnistuu hyvin, jos pitää varusteiden laitossa kiirettä. Ransu ei pidä odottelusta ja osaa ilmaista asiansa erittäin selvästi. Se on hyvin määrätietoinen, mutta myös kunnioittava.
Ratsun ja valjakkohevosen ominaisuuksissaan Ransu on parhaimmillaan. Se on perinyt lahjakkaalta valjakkosuvultaan upeat liikkeet ja varsinkin sukunsa orihevosilta se on perinyt näyttävyyden ja tasaisen ratsun luonteen. Ransu on nopea oppimaan uutta ja vanhempiensa tavoin se on jämäkkä ja sitkeä vuonohevonen, joka ei hermostu turhasta, kunhan vain ratsastajan oma pinna kestää. Laiskaksi Ransua ei voi sanoa, vaikka se ei useinkaan temppuile pukittelemalla, mutta innostuessaan se saattaa niitäkin pamautella oikein olan takaa. Esteradalla Ransua voisi kuvailla sonniksi, joka on eksynyt kiinalaiseen posliinikauppaan. Vaikka notkeutta ja tasaista luonnetta löytyy, se ei siltikään ole syntynyt estehevosen rooliin. Ransu on todella häkeltynyt esteiden seassa ja on hieman huolimaton jalkojensa kanssa. Pomppua siltä löytyykin 60cm radoille asti, mutta taitoa ei sitten senkään edestä.. Maastossa Ransu toimii parhaiten yksin, koska kaverin kanssa se on liian kilpailunhenkinen ja monta kertaa ori on tullut ilman ratsastajaa takaisin talliin.


Sukutaulu

i. Heid, evm.
ii. Harold, evm.
iii. Hrodgeir, evm.
iie. Freyja, evm.
ie. Katje, evm.
iei. Hvergelmir, evm.
iee. Kriemhilde, evm.
e. Rita, evm.
ei. Rolf, evm.
eii. Raskogr, evm.
eie. Lofnheid, evm.
ee. Vestla, evm.
eei. Royd Sigurdhr, evm.
eee. Valkyrie, evm.

Sukuselvitys

© Jannica

i. Heid oli ruunihallakko vuono-ori, joka on tehnyt pitkän kilpailu-uran valjakkoajossa ja periyttänyt neljällekymmenelle jälkeläiselleen hyviä käyttöominaisuuksia, rakennetta, liikettä sekä luonnetta. 146-senttinen ori omasi itse erittäin hyvän potentiaalin valjakkoajopuolelle ja on kilpaillut vaativissa luokissa menestyen kansallisesti oikein hyvin. Heid polveutuu helppokäytöksisestä valjakkosuvusta, mutta mahtuu mukaan muutama koulupuolenkin osaaja lähisukuun ja jälkeläistöön. Heid oli kiltti ja rauhallinen ori, jonka kanssa oli mukavaa harrastaa ja kilpailla. Kilpailutilanteissa se syttyi hyvin, mutta oli kuitenkin asiallinen ohjastaa ja ratsastaa. Heid toimi siitoksessa ja asui koko ikänsä Norjassa, mutta sitä on saanut siirtona pohjoismaihin tammakohtaisella luvalla, joten jälkeläisiä asuu myös Suomessa muitakin Ransun lisäksi, osa myös tuonnin kautta.
ii. Harold on hyvin verrattavissa aikakautensa pelottavimpaan viikinkiin ulkomuodoltaan, joka herätti kyllä kunnioitusta, vaikkei 140-senttistä oria oltu koolla pilattu. Vaaleanruunihallakko ori periytyy itse samasta väristä kuin sen esi-isät ja lähes tulkoon koko suku ja on myös sitä periyttänyt ruunihallakon eri muodoissa. Harold oli kunnioitettavasta olemuksestaan huolimatta oikein kiva ja mukava ori, jonka kanssa harrastaminen ja kilpailu oli helppoa ja mukavaa, ruusukkeitakin se sai usein tuomisiksi kotiin ja pärjäsi vuonohevosmestaruuksissakin muutamana vuonna valjakossa. Jälkeläisiä orilta jäi kaikkiaan liki viisikymmentä ja niistä lähes kaikki ovat kilpailleet valjakossa tai koulussa vaativia luokkia menestyen vähintään isänsä veroisesti. Hyvärakenteinen ori on periyttänyt myös varsoilleen korrektia ulkomuotoa ja jälkeläisistä kymmenen on kantakirjattu. Harold itse on esikantakirjassa, jonne se on nuorena tarjottu, mutta kysynnän vuoksi ei ilmeisesti ole ollut tarpeen viedä varsinaisesti enää kantakirjattavaksi myöhemmällä iällä. Myöskään näyttelyissä ei ori ole kiertänyt.
iii. Hrodgeir on tuntemattomampi nimi, jonka etenkin historia on hieman hämärän peitossa saavutuksineen. Papereiden mukaan vaaleanruunihallakko 140-senttinen ori on kuitenkin kantakirjassa II palkinnolla ja lisäksi kilpaillut ainakin jonkun verran valjakkoajossa. Näyttelytuloksistaan ori on myös saanut tai ainakin olisi ansainnut, mikäli sitä ei anottu ole, muotovalion arvonimen. Ori on kilpaillut kotimaassaan Norjassa, mutta sillä on myös muissa pohjoismaissa muutamia jälkeläisiä, yhteensä niitä on kuusi, joten mistään suuren luokan siitosoriista ei kuitenkaan ole kyse. Luonteeltaan ori on kuitenkin ilmeisesti ollut fiksu, koska kilpailutuloksia on ja jälkeläiset ovat kilttejä käsitellä. Sukutaulunsa puolesta Hrodgeir ei ole kuitenkaan mitenkään tuntematon, sillä suvusta löytyy useita hienoja kantakirjahevosia sekä esivanhempia, jotka tunnistaa jo pelkän nimen perusteella kolmannesta polvesta eteenpäin.
iie. Freyja on norjalaisen Stutterin kasvatteja, itse asiassa ihkaensimmäisiä sellaisia ja saanut nimensä Stutterin omistajan mukaan. Vaaleanruunihallakko 140-senttinen tamma on tehnyt hyväätyötä valjakkoajon saralla periyttäen hyvää ajettavuutta ja askellajit myös viidelle varsalleen, näistä kolme on lisäksi kilpaillut koulua vaativalla tasolla saakka. Freyja itse periytyy enemmän valjakkohevosista ja mukaan mahtuu isojakin nimiä ensimmäisessä kolmessa polvessa sukua. Vilkasluonteinen tamma on kuitenkin ollut asiallinen käsitellä osaavissa käsissä ja varsat leppoisia tapauksia, vaikka kisaradoilla innostuneet ovatkin. Hyvin koulutettu tamma on startannut vaativalla tasolla asti, mutta kotona harjoitellut myöskin vaikean tason asioita ongelmitta. Sopivaa kuskia näin vaikeisiin luokkiin on kuitenkin ollut vaikeaa löytää.
ie. Katje oli 146-senttinen vaaleanruunihallakko tamma, joka pärjäsi erinomaisesti sekä näyttelyareenoilla että kilpakentillä. Jälkeläisiä siltä jäi kolme kappaletta, jotka ovat myöskin kilpailleet valjakossa ja kouluratsuina. Katjen oma kilpaura ei sisällä kovin montaa starttia, mutta kyllä sekin on lähes täydet sijoitukset valjakosta kerännyt sijoitusprosentin ollessa huima vaativallakin tasolla. Koulupuolelta sijoituksia on kertynyt vähemmänlaisesti, mutta nekin vaativalta tasolta. Katje siirtyi jalkaongelmien myötä varhaisessa vaiheessa eläkkeelle, eikä sillä myöskään teetetty tuon enempää varsoja, vaan tamma sai toimia lapsenkaitsijana pihatossa varsoilla ettei jalkojen tilanne pahentuisi. Katje oli kuitenkin kilpailijalleen tärkeä eikä arkielämässä pärjännyttä tammaa nähty tarpeelliseksi lopettaa, ennen kuin jalkavaivat veivät voiton tamman ikääntyessä muutenkin. Se päästettiin ikilepoon 18-vuotiaana.
iei. Hvergelmir eli erittäin onnistuneen pitkän elämän ja kuuluu itse asiassa suvun vanhimpiin hevosiin, sillä Gelmir lopetettiin lähemmäs 40 vuoden ikäisenä! Teräsvaari kilpaili nuorena poikana kouluratsuna, mutta kokeili onneaan myös valjakkoajon parissa sekä yksilö- että parivaljakossa sopuisana oriina. Vaaleanruunihallakko ori polveutuu valjakkohevosista, joten ei ole ihme, että myös koulupuolella se on pärjännyt kohtalaisen mukavasti. 143-senttinen ori saavutti hyvän uran ja palkittiin menestyksekkäästä kilpailemisesta valjakkolaatiksen II palkinnolla sekä koulupuolelta III. Gelmir periytti jälkeläisilleen hyvät edellytykset ja liikkeet valjakkoajoon ja muutamat ovat rohkeasti kokeilleet myöskin kouluratsastuksen puolella taitojaan sijoittuen mukavasti. Gelmiriltä jäi jälkeläisiä kaikkiaan yksitoista, jotka ovat kaikki kilpailleet.
iee. Kriemhilde oli hieno siitostamma, joka varsojen pyöräyttämisen ohessa kilpaili potentiaalisena tammana kouluratsuna sekä myös pienissä esteluokissa 80cm saakka. 146-senttinen Hilde oli myös koulupuolella luonut uraa ja sijoituksia parikymmentä ainakin. Hilden jälkeläiset kilpailivat emänsä tavoin koulua ja osa myös esteitä, yhteensä varsoja syntyi lyhyehkön kisauran päätteeksi yksitoista, joista kahta lukuunottamatta muut ovat kilpailleet ja nämä kaksi tammaa toimineet vain siitoksessa. Hallakko tamma periytti varsoilleen potentiaalia lajiin kuin lajiin ja kokeilipa muutama valjakkoakin. Tamma kantakirjattiin II palkinnolle ja myös sen tammavarsat on kantakirjattu aikanaan, oreistakin osaa ainakin tarjottu. Hilden sukuun mahtuu valioyksilöitä, joiden lisäksi I-II palkinnolla kantakirjattuja hienoja valjakko-oreja.

e. Rita on käyttöominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan laadukas tamma, jonka hallakko karva on saanut vanhemmilta ruunikon sävytteen. 147-senttinen vuono on näyttävän ulkomuotonsa kera näyttelyuran lisäksi tehnyt kouluratsuna hyvän uran ja meriittilista sisältääkin lähes kuusikymmentä sijoitusta, joista voittoprosentti kymmenen luokkaa. Tamma on myös estepuolella lahjakas, vaikkei olekaan seurakisoja enempää hypännyt, taitoa sillä kuitenkin on riittänyt 80cm luokkien puhtaisiin suorituksiin. Rita polveutuu käyttösuvusta, johon mahtuu esivanhempien muodossa myös kantahevosia Norjan vuonoilta. Ritan lähisuku on kuitenkin ruotsalainen ja jälkeläisiä asuu pohjoismaissa. Ritalla itsellään on varsoja vain neljä pitkän kilpailu-uran vuoksi, mutta ne sitäkin laadukkaampia rakenteeltaan ja kisasaavutuksiltaan. Vahvaluonteinen tamma on omien ihmisten kanssa hyvä käsitellä, mutta osaa testata kyllä uudet tallilaiset perinpohjin.
ei. Rolf polveutuu hienosta norjalaissuvusta ja ori on kantakirjattu II palkinnolla, jolloin se mitattiin 148cm korkeaksi. Vaaleanruunihallakko ori on kilpaillut pitkän uran kouluhevosena ja sen ohessa startannut esteilläkin 80cm saakka. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt vahvan tahdon ja kilpailuun sopivat liikkeet sekä tekniikan, joskin huolellisella tammavalinnalla on saatu rauhallisempia varsoja aikaan, kuin mitä isäori. Rolf on nyttemmin jo siirtynyt eläkkeelle siitostoiminnasta, mutta on ollut aikanaan arvostettu siitosori kaikkialla pohjoismaissa. Rolf on ollut satunnaisesti käytössä myös muiden kylmäverirotujen jalostukseen, jota eivät kuitenkaan kantakirjasta vastaavat ole katsoneet hyvällä, vaikka tällä tavoin on saatu hyvälaatuisia, kestäviä kylmäverihevosia maatilan töihin ja valjakkoon. Vuonohevosjälkeläisä orilla on kahdeksantoista.
eii. Raskogr on teräsvaari, joka porskuttaa menemään reippaan 30 vuoden iässä yhä. Siitoksessa ei ori ole enää ollut vuosiin, mutta nuorempana oli kyllä suvun turvin hyvinkin suosittu tässä käytössä ja jälkeläisiä kertyi neljätoista. Vaaleanruunihallakko ori on 148cm korkea ja hyvän ulkomuodon turvin kantakirjattukin II palkinnolle. Itsevarman luonteen omaava vuonoherra on yhä iästään huolimatta varsin omatoiminen ja haluaa päättää omista asioistaan mitä tulee tallin rutiineihin. Ratsuna ori on vauhdikas, samoin ajaessa mutta siihen lajiin vauhti toki paremmin sopiikin kuin kouluun. Esteille ei orissa oikein kykyä riitä, mutta koulussa ja valjakossa se on vaativan tason kilpailija, joka no kerännyt sijoituksia näistä lajeista täydet. Laatuarvostelukokemusta ei Raskogrilla ole, mutta ehkä se vielä on sinne menossa, kun jälkeläiset kasvavat, jos vaan ei ikä tule vastaan. Ainakaan ei orin omistajan tarvitse kisatuloksista tai esittämisestä ajaen tai ratsain huolehtia.
eie. Lofnheid oli erinomaisen rotu- ja sukupuolileiman omannut vuonotamma, joka kantakirjattiin I palkinnolle ja tamma on periyttänyt hyvät ominaisuutensa neljälle varsalleen, jotka ovat pärjänneet omilla urillaan hienosti. Vaaleanruunihallakko väri kulkee Lofninkin kautta suvussa ja myös sen vanhemmilla, vaikka sitä ei kovin usein vaaleana versiona näekään ruunihallakkoa ainakaan Suomen vuonoissa. Lofni on norjalaista alkuperää edustava tamma, jonka lähisuvusta löytyy useampikin tunnettu alkuperämaan kasvatti. 148-senttinen tamma omasi massiivisen rakenteen ja on ollut jälkeläistensä tavoin käytössä pääasiassa valjakkoajossa, muutamia varsoja on kilpaillut myös koulupuolella. Tamma on palkittu valjakkolaatuarvostelun II palkinnolla ja sillä on kolme kilpaillutta sekä palkittua varsaa, joiden lisäksi muutama kilpailuissa pärjännyt vielä lisäksi.
ee. Vestla oli norjalainen kantatamma, joka periytyy muuta sukua vanhemmista esivanhemmista ja tamman suku on siitä harvinainen myöskin, että se on tiedossa aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Vaaleanruunihallakkoa väritystä, kuten Vestlallakin, on suvusssa todella pitkälle, joskin kuvien perusteella se on myös jäänyt uupumaan muutamalta tiedoista, vaikka selkeästi sen värisiä onkin enemmän. 145-senttinen tamma on rakenteeltaan hieno ja sen kunniaksi palkittukin II palkinnolle kylmäverikantakirjaan. Vuonohevoseksi tamma on todella kaunis, mutta muutamat pienet jalkavirheet maksoivat ykköspalkinnon. Vestlan jälkeläiset sen sijaan on tarkoin valittu I palkinnon orien kanssa ja niistä suuri osa on myös isänsä tavoin I palkittuja. Kisaamispuolelta mukaan mahtuu niin valjakkoajon kuin koulunkin taitajia. Vestla itse on ollut pääasiassa siitoskäytössä, vaikka kiltin luonteen omaava tamma olisi varmasti menestynyt kivasti itse molemmissa lajeissa muutamien sijoitusten perusteella, jotka sillä on. Vestlan suku on lähes yhtä tunnettua kuin muukin emän puolen sukutaulu. Varsoja tammalle kertyi neljä.
eei. Royd Sigurdhr on kerännyt ruusukkeita toisensa perään valjakkoajosta ja koulusta, reipasliikkeinen ori periytti jälkeläisilleen hyvän rakenteen lisäksi liikettä ja kisapäätä. Se oli itsekin kiltti luonteeltaan ja joka tilanteessa asiallinen käsitellä. Vaaleanruunihallakkoa väriä vaaliva Sigur oli 145cm korkea. Näyttelyissä ori on myöskin pärjännyt näppärän rakenteen ansiosta ja tykkäsi esiintyä. Jälkeläisistä viisi on kantakirjattuja ja myös Sigur itse on palkittu kakkospalkinnolla. Sigur periytti varsoilleen myös kyvykkyyttä valjakkopuolelle, mutta mukaan mahtuu satunnaisia koulun ja esteidenkin kisaajia. Sigurilla on kisatuloksia lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta kalenterissaan, joten sen kisaustahti on ollut vähintäänkin leppoisaa. Tasaisen varma suorittaja on sijoittunut koulussa ja valjakkoajossa parikymmentä kertaa molemmissa, laatuarvostelupalkintoja sillä ei ole.
eee. Valkyrie oli luonteeltaan persoonallinen tamma ja edustaa samaa vaaleanruunihallakkoa linjaa, kuin muukin emän puoli. Korkeudeltaan suurempi (148cm) tamma on ollut rakenteeltaan moitteeton ja menestynyt mukavasti myös näyttelykehissä. Innokkaan ja energisen, mutta sympaattisen ja kiltin luonteen omaava vuono oli norjalaista syntyperää, mutta muutti Suomeen kymmenvuotiaana kilpailemaan työajossa ja valjakossa. Muita työhevosia ei tietääkseni suvussa olekaan, sen verran pientä väkeä on vuonoissa yleensä, etteivät ne pärjää isojen kylmäveristen pippaloissa. Valkyrie on pärjännyt myös esteillä helpoissa luokissa hyvin ruusukkeita keräillen. Valjakkoajossa tamman saavutukset ovat jääneet vaatimattomammiksi, mutta kyllä sieltäkin on pari mukaan sattunut. Valkyrie on kantakirjattu II palkinnolle ja sillä on yhdeksän varsaa, joista seitsemällä kilpailukokemusta. Varsoilleen tamma periytti kapasiteettia valjakkopuolelle ja hyvää liikettä sekä käsiteltävyyttä.

Kilpailumenestys

01.12.2014 Derian, irtoSERT
18.09.2014 Derian, irtoSERT

KRJ-koulukilpailut, 42 sijoitusta

24.04.15, Whispering Heaven, VaB, 3/27
05.05.15, Kuuralehto, VaB, 3/30
04.05.15, Kuuralehto, VaB, 5/30
03.05.15, Kuuralehto, VaB, 2/30
10.04.15, Petäjävaara, VaB, 4/30
08.03.15, Devilsfair, VaB, 2/50
07.03.15, Devilsfair, VaB, 4/50
06.03.15, Devilsfair, VaB, 7/50
05.03.15, Devilsfair, VaB, 1/50
05.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, VaB, 6/50
03.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, VaB, 7/50
02.12.14, kutsu, VaB, 2/40
15.11.14, kutsu, VaB, 1/40
13.11.14, Vanima, VaB, 5/30
11.11.14, Vanima, VaB, 2/30
08.11.14, kutsu, VaB, 6/40
06.11.14, al Najya, VaB, 4/30
02.11.14, kutsu, VaB, 4/30
02.11.14, al Najya, VaB, 4/30
02.11.14, Vanima, VaB, 5/30
01.11.14, Vanima, VaB, 5/30
01.11.14, kutsu, VaB, 3/30
31.10.14, kutsu, VaB, 4/30
24.10.14, kutsu, VaB, 1/28
23.10.14, kutsu, VaB, 4/28
22.10.14, kutsu, VaB, 2/28
04.10.14, Aida Connemaras, VaB, 1/30
05.09.14, Dainty, VaB, 1/30
02.09.14, Dainty, VaB, 5/30
26.08.14, kutsu, VaB, 5/100
26.08.14, kutsu, VaB, 4/100
20.08.14, kutsu, VaB, 3/30
19.08.14, kutsu, VaB, 2/30
18.08.14, kutsu, VaB, 5/30
07.04.14, Kirbera, HeA, 1/30
05.04.14, Kirbera, HeA, 4/30
04.04.14, Kirbera, HeA, 3/30
04.04.14, Kirbera, HeA, 1/30
26.02.14, Devilsfair, HeA, 6/40
26.02.14, Neuenbürg, HeA, 5/40
25.02.14, Neuenbürg, HeA, 3/40
24.02.14, Neuenbürg, HeA, 2/40

VVJ-valjakkokilpailut, 40 sijoitusta

20.07.16, Metsovaara, Noviisi, 2/43
19.07.16, Metsovaara, Noviisi, 4/49
17.07.16, Metsovaara, Noviisi, 3/43
23.07.16, Metsovaara, Vaativa, 5/27
30.07.16, Metsovaara, Vaativa, 2/27
22.09.15, Wyat Shetlands, Noviisi, 1/40
17.09.15, Wyat Shetlands, Noviisi, 2/40
13.09.15, Wyat Shetlands, Noviisi, 1/40
02.09.15, Prime Sporthorses, Vaativa, 3/30
09.09.15, Prime Sporthorses, Vaativa, 2/30
01.08.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 4/40
08.08.15, Fiktio, Vaativa, 5/30
30.07.15, Fiktio, Vaativa, 5/30
29.07.15, Fiktio, Vaativa, 5/30
28.07.15, Fiktio, Vaativa, 2/30
19.07.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 2/40
17.07.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 1/40
14.07.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 1/40
12.07.15, Muiston suomenhevoset, Vaativa, 4/30
08.07.15, Muiston suomenhevoset, Vaativa, 5/30
05.07.15, Muiston suomenhevoset, Vaativa 1/30
06.07.15, Breandan, Vaativa, 4/28
04.07.15, Breandan, Vaativa, 4/28
07.09.15, Derian, Vaativa, 3/12
05.09.15, Derian, Vaativa, 2/12
02.09.15, Derian, Vaativa, 1/12
01.09.15, Derian, Vaativa, 3/12
09.07.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 5/40
03.07.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 6/40
27.06.15, Konkkaronkka, Vaativa, 5/32
24.06.15, Konkkaronkka, Vaativa, 5/32
23.06.15, Konkkaronkka, Vaativa, 5/32
22.06.15, Konkkaronkka, Vaativa, 2/32
20.06.15, Kilpailukeskus Reiter, Noviisi, 2/17
26.06.15, Kilpailukeskus Reiter, Noviisi, 2/17
17.06.15, Taikakuun Kartano, Vaativa, 4/30
30.05.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 3/40
23.05.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 4/40
21.05.15, Wyat Shetlands, Vaativa, 1/40
14.12.14, Bridgeroad, Vaativa, 6/36

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Päiväkirjamerkintä 18.07.2017, kirjoittanut Lea M.

Tänään lähdin Derianiin hoitamaan kahta ihastuttavaa vuonohevosta. Tai eihän minulla oikeasti ollut hajuakaan ketä olin hoitamassa, sillä tilanne paljastuisi minulle vasta paikan päällä. Kerron ensimmäiseksi Ransu-orista, jonka suba antoi minulle ensimmäiseksi hoidettavaksi. Minun tehtäväni oli laittaa Ransu valmiiksi maastolenkille. Hain kiltisti hörähtelevän Ransun tarhasta ja yllätyin sen energisyydestä. "Ole vain nopea sen kanssa, niin pärjäät", suba sanoi kerrottuani minulle päivän hommat. Ransu oli tosiaan menossa miljoonaan suuntaan samaan aikaan ja minulla oli todellinen työ sen pidättelemisessä. Vihdoin kun oltiin päästy talliin, laitoin Ransun kiinni käytävillä. Toivoin hartaasti, että ori pysyisi paikoillaan sillä aikaa kun hain sen harjoja. Onneksi pysyi, vaikka tuntui, että orilla oli kyllä koko ajan tekemistä. Milloin se kuopsutteli maata, milloin yritti kurkotella ja nähdä ulos tai yritti saada minuun jonkinlaista kontaktia oria harjatessani. Puhelin sille rauhallisesti koko ajan, mutta suin nopein harjanvedoin pitäen tahtia yllä, ettei ori ehtisi tylsistyä. Kohta ori oli harjattu ja kaviot putsattu. Nopeasti hain myös orin varusteet ja puin ne tanssahtelevan orin ylle. Onneksi sain avukseni Ransulle tutun tallitytön, joka esitteli itsensä minulle (nimeä en kyllä muista) ja ori rauhoittui silminnähden. Irrotin Ransun käytävältä, sillä se jo selvästi odotti innolla tulevaa lenkkiä. Tallityttö sanoi, että hän voisi viedä Ransun ulos ja minä voisin jo aloitella seuraavan hevosen kanssa. ​

Valjakkovalmennus 04.06.2017, kirjoittanut Jannica

Valjakkovalmennukseen mennessä maastoradalla odotti satumaisen kaunis ruunihallakko ori täydessä varustuksessa. Olimme sopineet suban kanssa tänään harjoittelevamme maastoradalla sekä tarkkuutta että kestävyyttä vaativia tehtäviä. Olimme ajatelleet myös ajankuluksi käydä vesiesteellä, vaikkei Ransulla sen suhteen mitään vaikeuksia ollut, eikä oikeastaan missään muussakaan. Aloittelimme pellolla verryttelyt kuten missä tahansa muussakin lajissa, valjakko sai omatoimisesti ottaa pätkiä ravia, laukkaa ympyröitä tehden ja muutamia siirtymisiä. Sitten otimme kahdeksikkotehtävää, joka oli monesta valjakkovalmennuksesta tuttu ja lopettelimme apilakuvioon ravissa kunnes he saivat kävellä hetkisen. Kelloa vilkaistessa vartin välikäyntien jälkeen oli valmennuksesta jäljellä noin puolet, joten oli sopiva hetki käydä pujottelemassa pellon toisessa päässä olevat keilat ja sitten ylittää muutama silta ja muita tarkkuustehtäviä. Lopuksi kävimme vielä vesiesteellä, se olikin yllättävän hankalaa. Ransu kyllä meni veteen hyvin ja tuntui siellä viihtyvän, vaikka kesäkuun alun vedenlämpö tuskin mieltä hivelevä olikaan. Pujottelu vedessä oli kuitenkin yllättävän hankalaa hommaa ja saimme kulutettua koko loppuvalmennuksen tehtävää treenaten. Koska meillä kummallakaan ei varsinaista valjakkokokemusta ollut jouduimme oikein valmennuksen jälkeen katsomaan youtubesta miten sellaisessa vesiesteessä toimittiin. Muutenkin nämä pujotteluhommat tynnyrien ympärillä olivat meille sen verran hepreaa, että oli hyväkin katsoa kokeneemmista mallia. Emme kyllä esimerkin jälkeen olleet yhtään sen viisaampia, joten lupasin seuraavaa kertaa varten ottaa hieman selville alan kirjallisuudesta miten tätä lajia oikein valmennettiin. Suba totesi sen ehkä olevan hyvä asia, varsinkaan kun hänelläkään ei juuri asiasta ollut hajua ja sopivia valjakkovalmentajia oli tällä seudulla hyvin vähän, jos ollenkaan. Ihan tyytyväinen hän ilmeisesti oli ollut kuitenkin valmennukseni tasoon, kun ei paremmasta ollut tietoinen, raukka. Ransulla sen sijaan oli tuntunut olleen hauska iltapäivä, koska oria oli melkoisen vaikea saada enää pois vesiesteeltä sen keksittyä, että vesi lensi mukavasti ympäriinsä (myös kärryihin ja sai suban kiljumaan) kun sitä kahmaisi etusella taakse. ​

Kouluvalmennus 09.06.2016, kirjoittanut Miivi

Harvemmin olin tavannut näin hienoja kouluoreja ainakaan vuonohevosten joukosta, mitä Ransu oli. Orin karsinanovessa oli komeillut iso kasa ruusukkeita, nuoruusajan helpoista luokista aina nykyisen kilpailutason, Vaativan B:n ruusukkeisiin. Valmennukseen ori saapui ratsastajansa ja oomistajansa suban kanssa kuitenkin hieman myöhässä, suban mukaan herralla oli ollut tallissa kova vauhti päällä, ja kiinnostus jossakin muussa kuin varusteiden laittamisessa. Suba hyppäsi itse selkään ja kiristi satulavyön. Sen jälkeen ratsukko saattoi alkaa kävelemään alkukäyntejä. Ransu kulki hyvässä tahdissa ja rennosti jo pitkällä ohjalla kulkiessa, ja suban ottaessa ohjia orin ryhti koheni silmissä ja apujen kuuntelu muuttui täysin. "Ottakaa ravissa ihan perusjuttuja, taivutteluja ja voltteja. Sen jälkeen päästään päivän tehtävään, olin suunnitellut meidän ottavan tänään sulkutaivutuksia." Suba ja Ransu saivat ravailla hetken, ennen kuin pyysin heitä ottamaan sulkutaivutuksia käynnissä. Ransun kärsivällisyys ei olisi millään riittänyt tehtävään, ja suba joutui antamaan vähän reippaammin apuja kuin normaalisti. Hetken kuluttua ratsu kuitenkin alistui rooliinsa, ja saatoimme siirtyä raviin. Ravissa harjoitus sujui yllättävän helposti, eikä ori nähnyt enää syytä kapinoida ratsastajaa vastaan. Heitin ratsukon tehdessä tehtävää aina väliin ohjeita, kunnes olin niin tyytyväinen, että ratsukko saattoi siirtyä laukassa tehtävän harjoituksen pariin. Laukassa kesti hetken, ennen kuin ratsukko sai juonen päästä kiinni. Tehtävään jäi vielä paljon parantamisen varaa aikamme päättyessä, mutta minun täytyi valitettavasti poistui paikalta ennen kuin olimme tyytyväisiä, minulla oli töitä vielä tämän valmennuksen jälkeenkin. Kiitin ratsukkoa ja jätin heidät jäähdyttelemään itsenäisesti.

Kouluvalmennus vuonohevosille Lykkeligin pellolla 09.10.2014, valmentajana Marjo Kirkonkoski

Pelto ratsastusalueena näyttäytyi hevosellesi alkuun hyvinkin jännänä paikkana. Kaveritkin taisivat saada Ransussa vähän menojalkaa vipattamaan, mutta hyvin sait pidettyä hevosesi joten kuten kasassa koko valmennuksen ajan. Teetin teillä paljon ympyrä- ja suoran uran harjoitteita kaikissa askellajeissa. Ne tuntuivat selkeästi haastavammilta aukealla alueella, joten hommaa riitti. -Vakaa käsi, istu alas. Ihan rauhassa vain, se kirii sitä nopeampaa mitä enemmän itse jännität, yritin rauhoitella sinua kun Ransu alkoi kauhomaan raviympyrää holtittomasti. -Muut saa siirtyä välikäyntien pariin, muistakaa kuitenkin pitää puolipitkä ohja. Jää sinä dookie vielä vähäksi aikaa tähän, ohjeistin ryhmää ja näin sivusilmällä epätoivoisen ilmeesi. -Nyt hallittu ympyrä, oikein hyvä tuntuma hevoseen ja rauhallinen ravi. Sitten rytmikäs, hallittu laukannosto ja kaksi kierrosta ympyrällä laukkaa, ohjeistin ja jäin seuraamaan sivusta suoritusta. Ransu pyrähti raviin kuin ravuri, jatkoi hermoissaan eteenpäin ja siirtyi käskystäsi takaisin käyntiin. -Hyvä valinta siirtää takaisin käyntiin, tosi hyvä. Aloita alusta vaan, totesin. Lopulta saitte kuin saittekin tehtävän kahlattua läpi. Ransu oli ihan mielissään kun pääsi vähän huilaamaan ja kokoamaan ajatuksiaan tehtävän päätteeksi. Viimeisenä tehtävänä ratsastitte koko ryhmä tasaisessa letkassa pellolla erilaisia kuvioita seuraa johtaja -tyyppisesti. Tehtävää tultiin käynnissä ja ravissa ja tarkoituksena oli lähinnä kuulostella kuinka hevoset toimisivat maastoratsastusretkien ratsuina. Johtaajaa vaihdettiin aina välillä ja Ransukin pääsi kärkeen. Vähän meinasi lähteä vauhti lapasesta, mutta todella upeasti jaksoit hallita hevosen koko veturinaolon ajan.

Kouluvalmennus vuonohevosille Lykkeligin pellolla 09.10.2014

Ransu tervehti traikun sisästä töräyttämällä kammottavat kaasut naamalleni. Huokaisin ja tyrkkäsin sitten hurmaavan käytöksen omaavaa otusta eteenpäin, että saisin takapuomin auki ja ponin pihalle. Ulostautuessaan mokoma ei jaksanut kinttujaan edes nostella, vaan rymisteli ja kompuroi lastaussillalta alas, säikäyttäen tallin pihalla olevat vuonoparat. Puuskahdin orille ja kietaisin sen traikun hoitorenkulaan kiinni. Poistin Ransulta kuljetussuojat jalasta ja vaihdoin tilalle jännesuojat. Pyyhkäisin otuksen nopeasti läpi harjalla, ja ryhdyin sitten kaivelemaan satulahuopaa ja satulaa varusteluukun takaa. Ransu käytti heti tilaisuuttaan hyväksi ja ryhtyi nakertamaan vapautensa riistäjää. Älähdin orille joka vaihtoi naamalleen "en mä mitään tehnyt täs mä vaan seison" -ilmeen, ja tuijotti mua korvat pystyssä. Tuhahdin ja lykkäsin orille sitten satulan huopineen ponskin selkään. Ransu ähki ja puhki kuin mikäkin pierutyyny kiinnittäessäni satulavyötä. Tai siis yrittäessäni. Poni pullisteli minkä hengittämisen välissä ehti, ja hankaloitti tehtävääni tarpeettoman paljon. Tuuppasin nyrkillä pulleron mahaa, joka vetäytyi äkisti sisään. Nykäisin vyön äkkiä kiinni Ransun huokaistessa närkästyneenä. Kiskaisin itselleni vielä potan päähän, ja irroitin uljaan köntykseni traikusta. Kipusin tallipihalla selkään, ja kannustin Ransun kohti pellolle vievää tietä. Ori sipsutteli ravia kuin mikäkin Matador, kaula kaarella ja korvat töttöröllä. Pian kouluponimeininki muuttui, kun kahiseva ja rapiseva muovipussi lennähti tuulenpuuskan mukana nurkan takaa Ransun eteen. Siitäkös poni vasta kauhistuksen saikin, jarrut pohjaan, persaus maahan ja järjetön pörhistely ja pörinä. Jokainen tavallaan, niinhän se sanontakin kai menee. Valmennuksen jälkeen olin järjettömän onnellinen, ettei mun tarvinnut heti lähteä ajamaan kotia päin. Valmentajamme Marjo kun kutsui kaikki valmennettavat (miinus karvakorvat) pullakaffille tallin taukotilaan. Käteni olivat totaalisen hyytelöä, kuten myös pohkeet. Ja reidet. Ja vatsalihakset. Mitähän tästä voisi päätellä? No tietenkin sen, että jopa Ransusta löytyy höyryveturimoodi, kun yhdistetään peltotyöskentely ja järjetön tuuli.




KTK-III
virtuaalihevonen
© KKJ

Astutukset

Ransu on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

A.D. Dominic
synt. 03.06.2017
e. Dottir

Derian Thora
synt. 02.06.2017
e. Ulvbrud

Sagavik Yrjar
synt. 01.08.2015
e. Liten Jente

Derian Brenda KTK-I
synt. 12.04.2015
e. Bettan SWE

Tuiskulan Sigrid
synt. 21.13.2015
e. Signe Siw

Thorhilda
synt. 20.08.2014
e. Froviken Amorosa


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable