Derian

alkuorittammatkasvatus


Søt Kisses

virallinen nimi: Søt Kisses rekisterinumero: VH15-053-0210
sukupuoli: Tamma painotus: KRJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo C, 70cm
syntymäaika: 20.12.2014, 11-vuotias kasvattaja, maahantuoja: Jacob Hansen, Zelanda
väri, säkä: Ruunihallakko, 139cm omistaja: suba (VRL-12468)

20.08.2017 Hevoskantakirja - 18 + 19 + 19 + 17 = 73p. / KTK-II

Luonnekuvaus

© Jannica

Kisse on tammamainen tapaus, joka on innokas ratsu ja kuumenee herkästi maastossa, joten se ei ole ihan helpoimmasta päästä tai aloittelijan hoidokki missään mielessä. Osaavan käsittelijän ja ratsastajan kanssa tamma on täysin ongelmaton, mutta vaatii toimiakseen kurin ja rajat. Huonoja tapoja se oppii sitä mukaa kun edellisiä saadaan karsittua, mutta onneksi repertuaariin ei niitä loputtomasti tule. Erityisesti keväisin kiimojen aikaan on tammalla vaikeinta aikaa ja käsittelijät saavat olla entistä topakampia. Hoitotilanteissa tamma on syytä sitoa kiinni, sillä se on hieman viriili kaveri ja tutkisi mieluusti ympäristöä karsinan ulkopuoleltakin, jos varomaton hoitaja jättää ovea vähänkään raolleen. Kisse on oikein hauska ja sympaattinen tapaus, kun siihen tutustuu, mutta pienemmät kävijät voivat tammaa jopa hieman pelätä. Ehkä toisaalta ihan hyvä, etteivät he ole lähelle tulossa kun ei tamma liiemmalti lääppimisestä pidä, saati vieraista ihmisistä. Satuloidessa tammaa saa useimmiten komentaa, sillä steppaus alkaa jo satulan karsinaan tuodessa ja se voi yrittää näykkiä tai nostelee takajalkoja vyötä kiristäessä. Nämä jutut kun jättää omaan arvoonsa saa neidin kyllä helposti satuloitua ilman voimakeinoja. Hoitotoimenpiteissä tamma osaa käyttäytyä hyvin. Taluttaeassakin se on asiallinen. Tarhassa tamma tulee parhaiten toimeen ruunan kanssa, joka jaksaa alituista leikkiä, jota Kisse etenkin energisena kyllä jaksaa harrastaa tuntitolkulla.
Ratsuna Kisse liikkuu omalla moottorilla ja kuumenee maastossa. Selkäännousussa tammaa on vaadittava pysymään paikallaan ja oltava tarkkana myös vyötä kiristäessä taikka hihnoja laittaessa, ettei Kisse lähde omille teilleen. Se osaa kyllä seisoa, kun sitä vaaditaan, mutta ei läheskään aina "muista". Kisse rakastaa koulunvääntöä: mitä vaikeampia tehtäviä sen parempi! Haastetta pitää siis treenistä löytyä, jotta keskittymiskyky säilyy tehtävien läpi. Kisse ei kummempia osaa, mutta perusasiat tekee kyllä ja laukat nousevat reippaasti. Laukannostoissa pitää olla tarkkana oman istunnan ja asetuksen suhteen, mikäli tuntuu vääriä laukkoja nousevan, voi laukan nostaa kulmasta tai ympyrällä. Esteillä Kisse innostuu turhankin paljon välillä, eivätkä pukitkaan ole vieras näky. Kisse on suhteellisen hyvätekniikkainen hyppääjä ja ylittää pienet radat ongelmitta. Maastossa tamma on varma, eikä turhia sätkyile. Lujaa se kyllä menisi mielellään, joten erityisesti toisten seurassa maastoillessa pitää muistaa laukkapätkillä tarkistaa jarrujen pitävyys. Kisapaikoilla Kisse on varma eikä hätkähdä turhista tai väenpaljoudesta. Kouluradalla se voi vähän kuumentua laukkatehtävistä, mutta ei tee mitään tuhmaa sileällä. Kuljettaessa Kisse on rauhallinen ja helppo lastata yksinkin matkaan.


Sukutaulu

i. Adrian av Torden, evm.
ii. Hensynsløs Jarl, evm.
iii. Blåbær, evm.
iie. Snørose, evm.
ie. Kaia av Torden, evm.
iei. Darioneon, evm.
iee. Scarlet Rose, evm.
e. Solstråle av Vårvinden, evm.
ei. Halvard av Sølveng, evm.
eii. Halvmåne, evm.
eie. Aslaug av Sølveng, evm.
ee. Dorothea, evm.
eei. Svartkappe, evm.
eee. Isabella, evm.

Sukuselvitys

© Jannica

i. Adrian av Torden oli kaunis harmaahallakko 145-senttinen ori, joka muutti nuorena siitoskäyttöön Norjasta, synnyinmaastaan. Uudessa kotimaassaan Belgiassa ori on keskittynyt sekä siitostoimintaan että valjakkoajoon, jossa se on pärjäillyt mukavasti. Kaunis ori on pärjännyt myös näyttelyuralla mukavasti saavuttaen championaatin ja valjakostakin on sijoituksia kerääntynyt jo liki täydet 40. Adrian polveutuu kantaponeista, joita on käytetty siitokseen paljon ympäri pohjoismaita ja senpä vuoksi ei orin käyttö ole erityisen suosiossa ollut, kun samoja nimiä rupeaa valitettavasti löytymään jo sieltä sun täältä. Adrian on liikkeiltään varsin mukava ja onkin innostanut koulutammojen omistajia kuitenkin käyttämään oritta. Adrian on palkittu valjakkoajon laatiksessa kakkospalkinnolla ja sen vajaasta 30 varsasta myös osa on jo palkittu, aika moni vielä kilpailee. Sen verran hyvin ovat jälkeläiset kuitenkin jo pärjänneet, että ori on palkittu jalostusarvokirjaimella A.
ii. Hensynsløs Jarl oli harmaahallakko 139-senttinen oripoika, joka kasvoi ja kilpaili Norjassa sijoittuen vaativassa valjakkoajossa ja kouluratsastuksen helpoissa luokissa mukavasti. Kaikkiaan sijoituksia kalenteriin taisi kertyä parikymmentä, joten ihan laatuarvosteluun asti ne eivät oria vieneet. Jonkin verran Jarlin jälkeläisiä on Suomeenkin eksynyt, mutta pääasiassa ne ovat vaikuttaneet myös Norjassa. Erikoisemmasta suvusta tuleva Jarl on itse kilpaillut, mutta lähisuvusta ei kovin montaa kilpailijaa löydy, vaan tunnetun suvun turvin ovat hevoset toimineet työajossa ja siitoksessa siinä ohessa. Jälkeläisiä Jarlilta on jäänyt liki neljäkymmentä, mutta suuri osa on toiminut ainoastaan harrasteratsuina tai siitoksessa.
iii. Blåbær ei nimestään huolimatta ollut sininen suinkaan, vaan harmaahallakko. 134-senttinen pieni mies on täyttä orileimaa ja koostaan huolimatta pärjännyt hienosti sekä kouluratsuna että valjakossa ja näyttelyissä. Kokoa on korvattu karismaattisella luonteella, hyvällä isolla liikkeellä sekä asiallisella käytöksellä astutustilanteissa. Ori on fiksu ja filmaattinen näyttelytilanteissa ja koska sillä ei ole ihan niin tunnettua sukua takanaan on oria käytetty pohjoismaissa enemmän siitoksessa kuin muita kantaoreja, jälkeläisiä taitaa olla nelisenkymmentä tai hiukan reilukin. Tarvittaessa kisatilanteissa Bo syttyi hyvin ja innostui toisinaan esittelemään vapaanakin tammoille hienoa liikettä. Jälkeläiset ovat kilpailleet isäänsä enemmän ja valtaosa niistä koulussa sekä valjakossa. Kisatuloksia oriilla on parikymmentä molemmista lajeista.
iie. Snørose edustaa 2000-luvun alun kantatammoja ja on hieman vältelty nimi sukutaulussa, koska sen oma suku on niin tunnettua, eikä ihan parhaimmasta päästä ehkä rakennetta käyttöhevoselle kun haetaan. Luonteen puolestakin Rose oli hieman haasteellinen, vaikka kyllä sillä kisatuloksista päätellen ovat jotkut pärjänneetkin, jos selässä on osannut olla tarpeeksi tiukka. Harmaahallakkoa värilinjaa jatkava Rose on keskikokoinen (141cm) ja reipas liikkeissään. Kapasiteettia tammalla videoiden perusteella olisi ollut enemmänkin, joten liekö sitten sopivan kuskin puuttuminen molemmissa lajeissa ollut ongelmana, kun ei kisatuloksia muutamia kymmeniä enempää ole. Upeat isot liikkeet omaava tamma periytti niitä myös neljälle varsalleen, jotka ovat kilpailleet pääasiassa koulua.
ie. Kaia av Torden on ollut paljon käytössä sekä Norjassa että muissa pohjoismaissa, joista tammalle on kerääntynyt vuonovarsoja seitsemän. Näistä neljä on kilpaillut ja kantakirjattuja, jonka lisäksi muutamia siitostammoja, jotka ovat jatkaneet suvun turvin jälkeläistöä ilman kisatuloksia. Vaaleanruunihallakko 147-senttinen tamma kiersi etenkin nuoremmalla iällä menestyksekkäästi näyttelyjä ja palkittiinkin lähes jokaisissa varsanäyttelyissä, joihin se on keksitty viedä. Kaia on kilpaillut myös hiukan, mutta miksikään ruusukehaiksi ei sitä suoranaisesti voida kutsua. Kaia edustaa mielenkiintoista sukuhaaraa vuonokasvatuksessa, sillä sen suvusta löytyy hevosia viikinkiajalle asti tietoon ja osa on elänyt aikanaan vuonoilla vapaanakin. Lähisuvusta löytyy koulussa ja valjakossa pärjänneitä yksilöitä, joita Kaia itsekin on startannut, mutta ei sen kummemmalla menestyksellä kuitenkaan. Lyhyen kisauransa päätettyään Kaia on ollut kokonaispainoisesti siitoksessa ja jälkeläisiä siunaantunut seitsemän, en usko että enempää on tulossakaan, koska edellisen syntymästä on jo useampi vuosi ja tammalla ikää yli 20v.
iei. Darioneon oli luonteeltaan rohkea ori, joka kilpaili kouluratsuna ja valjakkoajossa. Vaaleanruunihallakko 143cm korkea vuonopoika nähtiin useasti vetämässä myöskin markkinakärryjä ja ori nautti tapahtumien tuomasta hälinästä, väenpaljoudesta ja esiintymisestä esimerkiksi kisapaikoilla. Monipuolisesta käyttösuvusta tulevan oriin sukutauluun mahtuu koulu- ja valjakkohevosten lisäksi työhevosia ja esteillä kunnostautuneitakin pari. Myös Dari omasi hyvät hyppylahjat, vaikkei omistajan koulupainotteisuuden ja estekammon vuoksi kilpaillutkaan. Hieman se pääsi kuitenkin irtohypytyksessä välillä loistamaan. Hyväkäytöksinen ori toimi myös tapahtumissa vanhemmalla iällä talutushevosena ja taisi sillä muutama terapiaratsastajakin käydä. Dari asui ja toimi siitoksessa Norjassa, mutta oli Ruotsissa yhden kauden leasingissä. Jälkeläisiä oriille kertyi vuosien mittaan yli 50 kappaletta, joiden joukosta löytyy kahdeksan kantakirjaoria, suhteellisen hyvin kisoissakin pärjännyttä sekä tammapuolelta neljä hyväluokkaista kantakirjatammaa. Dari lopetettiin 23-vuotiaana hammasongelmien myötä.
iee. Scarlet Rosen elämä ei alkanut helpoimmalla mahdollisella tavalla, sillä keskosena syntynyt tamma sairasti nuorempana paljon. Lopulta vaaleanruunihallakosta sievästä tammasta kuitenkin kasvoi vanhempiensa veroinen koulutamma, joka pärjäsi kansallisissa kisoissa hyvin voittaen muutamaan otteeseen vuonomestaruudenkin koulupuolella. Helppoo A tasoinen tamma oli luonteeltaan fiksu ja periytti varsoilleen hyvän käsiteltävyyden lisäksi liikettä ja sporttisen rakenteen, jonka ansiosta ne kävivät myös esteille. Rose itsekin oli estetekniikaltaan kohtalainen, mutta omistajaa ei esteura kiinnostanut, eikä suvustakaan estehevosia taida löytyä. 148-senttinen tamma kilpaili lähes koko ikänsä samalla omistajalla, jonne se oli kasvattajalta muuttanut nelivuotiaana. Varsoja Roselta jäi vain yksi, koska varsan painaessa keuhkoja tiineysaikana Rosen nuorempana sairastama keuhkosairaus paheni niin paljon että sitä jouduttiin hoitamaan klinikalla usean kerran lopputiineydestä. Näin katsottiin, ettei tammalle enempää ehdoin tahdoin tehdä. Varsa puolestaan on voinut oikein hyvin ja pärjännytkin urallaan.

e. Solstråle av Vårvinden oli luonteeltaan ja rakenteeltaan hieno tamma, jolla oli erinomainen sukupuoli- ja rotuleima. Ruunihallakkoa väriä varsoilleen periyttänyt 137-senttinen tamma oli fiksu käsitellä ja tuli toimeen kenen kanssa tahansa laitumessa. Solstråle myytiin vieroituksen jälkeen kasvattajalta Ruotsiin, jossa se toimi koko ikänsä siitoksessa ja kisattavana, tosin vaihtaen perhettä kolmesti urallaan ratsastajien kasvaessa sporttisen rakenteen omaavasta tammasta ylitse. Ratsastettavuudeltaan koulutamma oli helppo ja tarjosi ruusukejahtiin oivat eväät aloitteleville kisaajille. Solstråle on pärjännyt helpoissa luokissa lähinnä helppo C tasolla sijoittuen vajaat parikymmentä kertaa. Melko varhaisella iällä, muistaakseni päälle kymmenvuotiaana jalat alkoivat vaivata tammaa ja se siirtyi kokonaan siitoskäyttöön aiemmin syntyneiden kahden varsan lisäksi, jotka tuossa kohdin olivat jo kisaradoilla koulua yrittämässä. Näiden esikoisten lisäksi Solstrålelle syntyi vielä koulupainotteisia varsoja viisi. Jalkavaivat kuitenkin kävivät vuosi vuodelta varsojen tuodessa lisäkiloja sen verran haastaviksi, että tamma laskettiin ikilepoon 18-vuotiaana. Varsoilleen tamma periytti hyvän luonteen ja kapasiteettia sekä luonnetta erityisesti lasten kilparatsuiksi kevyen ratsastettavuuden ansiosta.
ei. Halvard av Sølveng oli emänsä tavoin Stutteri Sølvengin kasvatteja, joka on Norjan suurimpiin kuuluva kasvattamo. Sieltä pikkuinen Halvardkin ponnisti kansan tietoisuuteen 2000-luvun alussa ja toimi siitosorina kotisiittolassa isänsä kuoltua tapaturmaisesti Halvardin täytettyä kaksi vuotta. Halvard kilpaili mittavan uran valjakossa ja kouluratsuna, joista ehkä valjakkoajo oli kuitenkin enemmän orin juttu, ja kuskin myös! Halvard sai siitoskäytössä ollessaan jälkeläisiä hyvien kilpatulosten ja suvun kautta ja varsoja syntyi parikymmentä. Ruunihallakko 139-senttinen ori palkittiin kantakirjassa II palkinnolle ja lisäksi jälkeläisistään kirjaimella B. Osaava ori kilpaili helppo B tasolla koulua ja lisäksi vaativia valjakkoluokkia hypäten kotona myös vaihtelun vuoksi esteitä 60-70cm tasolla. Ori oli rakenteeltaan tiivis ja sopusuhtainen ja sillä oli ilmeikäs pää, jonka osa jälkeläisistäkin peri.
eii. Halvmåne toimi siitoksessa pääasiassa, mutta oli koulutettu myös ajoon ja ratsuksi, lähinnä kuitenkin kasvattajan iloksi. Halvmåne kuoli tapaturmaisesti tarhassa kaaduttuaan ja murrettuaan niskansa, se oli tuolloin vain kymmenvuotias. Jälkeläisiä orille oli ehtinyt onneksi varhain alkaneen käytön ansiosta kertyä parikymmentä, jotka ovat kilpailleet koulussa. Vaaleanruunihallakko 138-senttinen ori kiersi myös muutamat näyttelyt, mutta ei ollut vanhempiensa tavoin kovin karismaattinen esiintyjä, joka hieman verotti pisteitä askellajeista ja luonteesta. Halvmåne ehdittiin kantakirjata kuolinvuonnaan II palkinnolle, mutta tammoja se ei ehtinyt sinä vuonna ottamaan vastaan valitettavasti. Onneksi sukua jäi kuitenkin jatkamaan useampi kouluhevonen.
eie. Aslaug av Sølveng oli ruunihallakko 146cm korkea tamma, joka kilpaili maineikkaan uran kouluratsuna, mutta oli myös suvultaan ja kasvattajanimeltään erittäin tuttu monelle. Tamma kantakirjattiin nuorena II palkinnolla ja se kävi muutamia vuosia myöhemmin nostamassa muutaman pisteen päähän ykkösestä jääneen palkintonsa. Tuolloin sillä oli jo jälkeläisiäkin siinä määrin, että tamma palkittiin jalostuskirjaimella B. Koulu-uransa lisäksi tamma kävi ahkerasti näyttelyissä ja palkittiin juuri ennen kuolemaansa muotovalion arvonimellä, kuolemansa jälkeen se sai myös valion arvonimen varsojen aloittaessa toden teolla kisaamistaan. Aslaug polveutuu kouluhevosista ja mukaan sukuun mahtuu myöskin muutama valjakkohevonen. Suku sinällään ei enempää esittelyä kaipaa, sillä isäorit ovat kaikki suosittuja kantaoreja ja tammatkin kantakirjattuja ja tuttuja monesta suvusta. Aslaug on norjalaista syntyperää, mutta asunut valtaosan aikuisiästään Ruotsissa samalla ihmisellä, joka kasvattaa vuonoja. Aslaugille kertyi varsoja yhteensä kahdeksan, joista kolme on tunnettuja kantakirjaoreja ja tammatkin pärjänneet hienosti.
ee. Dorothea oli kaunis ja hyvärakenteinen ruunihallakko tamma, joka oli tuttu näky paitsi kouluradoilla myös näyttelyissä, joissa se palkittiin sekä rakenne- että ratsastusluokissa. Liikkeitä kehuttiin elastisiksi ja tahdikkaiksi, joita se myöskin periytti koulua kisanneille yhdeksälle varsoilleen. Lisäksi Dorothea on periyttänyt kolme kantakirjaoria, sen omasta suvusta löytyy myös hienoja kantaoreja, joista osa on jo nykyaikaisessa kantakirjassakin ja tuttu suvuista. 136cm korkea tamma toimi erittäin helppona tammana lähinnä lasten ja nuorten ratsuna helpoissa koululuokissa ja erinomainen pari aloitteleville kilparatsastajille. Hyvän käsiteltävyyden lisäksi tamman jälkeläistö on perinyt myöskin sen kapasiteetin näyttelyihin pärjäten hienosti erityisesti varsaluokissa.
eei. Svartkappe oli rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti suvun parhaimmistoa, vaaleanruunihallakko ori palkittiin I palkinnolla kantakirjassa ja sen neljästäkymmenestä varsasta suuri osa on kantakirjattuja, mukaan mahtuu myös ykköspalkinnon kouluori. 140-senttinen ori polveutuu tietääkseni valjakkohevosista, mutta en ole tästä varma, kun suku menee melkoisen kauas ja tiedot ovat suurilta osin norjaksi, jonka tietämys minulla sukuselvittäjänä ei ole kummoinen. Menestyksekkään koulu-uran tehnyt ori kilpaili helppoja luokkia, mutta myös muutamia vaativan tason luokkia, joskaan ei niin hyvin menestyen. Kapu hyppäsi kotona myös erittäin hyvin, vaikkei esteille kisaamaan siirtynytkään.
eee. Isabella oli pienikokoinen (132cm) vaaleanruunihallakko tamma, joka edusti harvinaisempaa linjaa vuonohevosia suvultaan ja kooltaan, lähisuvusta löytyy jopa tasan 130cm olevia hevosia. Luonteeltaan Isabella on kiltti monitoimiponi, joka on toiminut lähinnä lastenratsuna ja seuratammana siitostoiminnan ohessa. Varsoja sillä on kahdeksan, joista viisi on kisannut koulua tai esteitä. Luonteeltaan tamma on kiltti ja myös jälkeläisille periyttänyt seesteistä temperamenttia. Myös tamman vanhemmat ovat luonteeltaan olleet täysiä kymppejä niin selästä kuin maastakin käsitellessä. Isabella on ratsuna yhteistyöhaluinen ja riittävän kevyt lapsellekin ratsastaa. Isabella toimi ensin kasvattajan tyttärellä ratsuna, mutta jäätyään tälle pieneksi tamma myytiin siitoskäyttöön ja eläkekotiin toiselle puolen Norjaa. Siellä se viihtyi hyvin ja lopetettiin vasta 25-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomien ongelmien vuoksi.

Kilpailumenestys

25.06.17 Lilymoor, irtoSERT

KRJ-koulukilpailut, 15 sijoitusta

18.06.17, Adina, HeD, 1/24
23.06.17, Ricota, HeC, 2/43
21.06.17, Ricota, HeC, 4/43
11.06.17, Huhtalan Yksityistalli, HeC, 4/18
17.06.17, Koistila, HeC, 5/40
16.06.17, Koistila, HeC, 2/40
12.06.17, Koistila, HeC, 6/40
30.06.17, Salpicar, HeC, 1/30
27.06.17, Salpicar, HeC, 4/30
25.06.17, Salpicar, HeC, 1/30
14.06.17, Salpicar, HeC, 1/30
13.06.17, Salpicar, HeC, 4/30
06.09.15, Mörkövaara, HeC, 5/50
24.03.18, Brunnby, HeC, 5/30
30.03.18, Brunnby, HeC, 3/30

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Päiväkirjamerkintä 00.00.0000, kirjoittanut omistaja




KTK-II
virtuaalihevonen

© tallin omaisuutta

Astutukset

Kisse on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Derian Sleipnir
synt. 21.05.2017
i. Thorleif

Derian Arnold
synt. 01.07.2015
i. Børghalls Arne


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable