Derian

alkuorittammatkasvatus


Valfrida

virallinen nimi: Valfrida rekisterinumero: VH14-053-0210
sukupuoli: Tamma painotus: KRJ, ERJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo C, 70cm
syntymäaika: 03.04.2014, 17-vuotias kasvattaja: Svenn Kjær, Norja
väri, säkä: Ruunihallakko, 137cm omistaja: suba (VRL-12468)

00.00.0000 Hevoskantakirja - /

Luonnekuvaus

© Naxu

Frida on luonteeltaan hyvin luotettava tamma, josta löytyy täysin uusia puolia kokeneen ratsastajan kanssa.
Hoitaessa Frida on todella rauhallinen ja kiltti hevonen. Se on monen aloittelijan suosikki juuri hoitamisen takia. Harjatessa tamma yleensä lepää rauhassa ja nojaa harjaan jos hoitaja osaa harjata oikeasta kohdasta. Frida kutiaa helposti, joten mitään lyhyitä ja kevyitä vetoja sen karvaa vasten ei saa tehdä. Frida on hieman arka korvistaan, mutta antaa tuttujen ihmisten koskea niihin. Kavioidenpuhdistus sujuu kaikilta hyvin eikä sen onnistumisesta tarvitse kantaa huolta. Varustaessa Frida saattaa testailla kokeneimpia, mutta aloittelijoita se käsittelee nätisti, eikä irvistele edes näiden auttajille. Kokonaisuudessaan Frida on siis oikein mallikelpoinen hoidettava. Taluttaessa tamman saattaa vallata ahneus, jos se näkee jossain heinää. Silloin on usein taluttaja kumossa ja Frida heinien seassa, koska sen voimaa ei pidätä mikään. Aloittelijoiden kanssa se ei tietenkään tätä tee. Kiimassa käyttäytyy samalla lailla kuin normaalistikin.
Ratsuna Frida on melkoinen pullaponi. Aloittelijoiden kanssa tamma toimii ihan hyvin. Se pienentää suoritustehoaan aina kun mahdollista, mutta tottelee silti nätisti. Joskus se ei ymmärrä kaikkia apuja ja silloin se vain puksuttaa tasaisesti eteenpäin. Kokeneilla Frida valpastuu ja saattaa yrittää harata vastaan. Pitkään se ei kuitenkaan sitä jaksa ja suostuu sitten tekemään tehtävät hyvässä yhteisymmärryksessä. Tamma omaa tasaiset ja pehmeät askeleet, joissa on mukava istua. Laukannostot ovat Fridalle joskus hankalia, mutta niistä selviää harjoittelemalla. Esteillä tamma on mukava. Kokemattomampien ratsuna se alkaa helposti laiskottelemaan, mutta syttyy kun sieltä vaaditaan hieman enemmän. Tamman lempiaskellaji on ravi, mutta laukkakin siltä löytyy. Lyhyet tiet onnistuvat erityisen hyvin Fridan pikkulaukalla. Kovin korkeista esteistä tamma ei pidä ja onkin parhaimmillaan 60-70cm radoilla. Fridaa ei erityisesti ikinä toivota, mutta moni tammalla ratsastanut kehuu sitä. Hypyt ovat pääosin pehmeitä, mutta joskus se saattaa alkaa kiemurtelemaan ennen estettä ja silloin hypystä tulee kulmikas. Frida on tunnettu maastovarmuudestaan ja se onkin vasta-alkajien suosikki. Tamman kanssa on oikein mukavaa maastoilla, koska se ei säiky ikinä mitään. Maastoesteistä Frida ei oikein perusta, mutta hyppää niitäkin pyydettäessä. Peltorallitteluissakin Frida on tasaisen varma eikä tee ylimääräisiä asioita.
Kisoissa Frida saattaa olla hermostunut. Se ei pidä ylimääräisistä ihmisistä ympärillään ja vielä vähemmän tamma nauttii muista hevosista. Matkustaessa tamma on rauhallinen, mutta hermostuu heti kisapaikan melusta. Radoilla Frida on kuitenkin tasaisen varma ja se kannattaakin valita ensikertalaisen kisaratsuksi.


Sukutaulu

i. Knep, evm.
ii. Kolbrand, evm.
iii. Aegileif, evm.
iie. Valkyrie, evm.
ie. Gunnlaug, evm.
iei. Krossbyr, evm.
iee. Torberta, evm.
e. Valgjerd, evm.
ei. Vittig, evm.
eii. Dalen Mikkel, evm.
eie. Haldana, evm.
ee. Aashild, evm.
eei. Ottar, evm.
eee. Mydland Gytha, evm.

Sukuselvitys

© Jannica

i. Knep on tunnettu kilpahevonen, joka oli hellyyttävä näky tähtineen muuten niin perusväristen hallakkojen joukossa. Myös luonteeltaan Kneppikseksi kutsuttu ori oli omaa luokkaansa, aina nöyrä ja erittäin hyväkäytöksinen myös kilpailupaikoilla. Kisoissa ori syttyi sopivasti estehevosen rooliinsa, mutta kotona ori oli ratsuna enemmänkin diesel-mallia. Hallakko hurmuri hurmasi myös tammojen omistajat, sillä orille kertyi jälkeläisiä kisauransa jälkeen niin paljon, ettemme ole laskuissa pysyneet. Kirjojen ja kansojen mukaan niitä on ainakin pitkälti toistakymmentä. Näistä suurin osa on kilpaillut esteillä, mutta myös kouluhevosten kanssa yhdistäessä toki koulupuolella. Kneppiksen varsoista suurin osa asuu tai on asunut Norjassa, mutta muutamia on myyty Fridan tavoin muihin pohjoismaihin. Kneppikseltä löytyi korkeutta noin 140cm.
ii. Kolbrand oli näyttävä runsasjouhinen vuono-ori, joka omasi erittäin hyvän kisahevoselle sopivan sopeutuvaisen luonteen. Se ei menestynyt koskaan järjettömän hyvin kisoissa, mutta teki kuitenkin tasaista tulosta pienissä este- ja koululuokissa alue- ja seuratasolla. Orilla kilpailtiin myös muutamia luokkia valjakkoajossa, mutta siinäkään se ei osoittanut erityistä osaavuutta lajin menestyksen suhteen. Orilta on kuitenkin jäänyt ratsuhevosten lisäksi myös hyviä valjakkojälkeläisiä ja joka tapauksessa hyvin liikkuvia varsoja. Kolbrand syntyi muun suvun tavoin Norjassa, mutta myytiin melko varhaisella iällä Ruotsiin, jossa se eli loppuun asti. Lyhyehkön kisauransa jälkeen ori oli satunnaisessa siitoskäytössä ja siltä jäi kymmenkunta varsaa. Hallakko ori mitattiin kantakirjatilaisuudessa 140-senttiseksi ja sen varsat ovat olleet suunnilleen samaa kokoa. Kantakirjatilaisuudessakin kehuttiin orin lennokasta raviaskelta, mutta sen rakennepisteet jäivät keskivertotasolle ja Kolbrand palkittiin II palkinnolle.
iii. Aegileif oli pienikokoinen (132cm) ja kaunis paketti, joka syntyi Norjassa, mutta muutti Suomeen siitoskäyttöön. Silloinen kasvatus Suomen kamaralla ei vielä ollut oikein lähtenyt kasvuun vuonohevosten suhteen, mutta oriin kasvattaja luotti täysin suomalaiseen kasvatustyöhön nähtyään muiden rotujen esimerkkiä ja tutustuttuaan Suomen kylmäverikasvatukseen suomenhevosten kautta. Siispä ori pakattiin laivaan ja se muutti Etelä-Suomeen 6-vuotiaana. Leifiksi kutsuttu ori kilpaili huikeiden askellajien turvin pääasiassa koulua, mutta ylitti myös pienet esteluokat tarmokkaasti. Suurta kisauraa ori ei ehtinyt tehdä kuitenkaan loukkaantumisen vuoksi kisamatkalla ja se päätettiin siirtää jännevamman vuoksi siitoskäyttöön vuotta myöhemmin kokonaan. Leiffin varsat sen sijaan menestyivät kyllä pikkuluokissa sekä ratsuina että valjakkoajonkin puolella. Punahallakkoa geeniä kantava ori ei periyttänyt jälkeläisilleen väriä, mutta ne olivat suosittuja siitoshevosia ja hyvinliikkuvia sekä hyväluonteisia varsoja. Niistä kahta on käytetty Norjassa vaellusratsuina, mutta muut seitsemän ovat olleet pienimuotoisessa kisakäytössäkin.
iie. Valkyrie on suvun ainoa täysin valjakkopainotteinen hevonen, joka syntyi ja eli koko ikänsä Norjassa. Tamma oli luonteeltaan rauhallinen ja miellyttävä ajettava, jolta löytyi myös yhteistyöhalukkuutta ratsulajeihin, vaikkei se niitä kisannutkaan koskaan. Valjakkoajossa tamma sen sijaan kilpaili vaativalla tasolla saakka ja osallistui myös koulukokeessa vaikeisiin luokkiin muutaman kerran vuonomestaruuksissa. Hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin tilaisuuden parhaana I palkinnolle ja sen seitsemästä jälkeläisestä peräti viisi on myös ykköspalkinnon hevosia. Näidenkin lisäksi kaksi oria on vielä palkittu kakkosella kantakirjassa. Kasvattaja oli tarkka tamman sukulinjan suhteen ja halusi käyttää sitä ainoastaan ykköspalkinnon oreilla. Ilmeisesti tämä kannatti, kun katsoo tulosta. Valkyrie mitattiin kantakirjatilaisuudessa 141-senttiseksi ja varsat ovat olleet samaa kokoluokkaa.
ie. Gunnlaug on kaunis punahallakko tamma, joka starttasi kakkostasolla esteillä ja myös muutamia kansallisia luokkia vuonohevosille. Gunniksi kutsuttu tamma teki myös mittavan uran näyttelykehissä, eikä montaa näyttelyä ole jäänyt etenkään rotunäyttelyjen puolelta, joissa tammaa ei olisi palkittu loppukehässä. Gunni kantakirjattiin kuitenkin vastoin suurempia odotuksia vain II palkinnolle, koska sen kisatulokset eivät yltäneet ykkösen tasolle ja rakennekin jäi siihen hilkulle. Myös sen varsat on kantakirjattu II palkinnoille, vaikka isä olisi ollut parempirakenteinen. 146-senttinen tamma kilpaili ja asui kotimaassaan Norjassa, jossa myös sen jälkeläiset asuvat. Ne ovat kaikki olleet emän hyvien rakennegeenien lisäksi mainioita esteratsuja.
iei. Krossbyr on suvun tuntemattomampi nimi. Papereista katsoen ruunihallakko ori on ollut käytössä monenlaisessa siitoksessa ja kisatuloksista päätellen myös ollut varma suorittaja. Kasvattajalla työskennellyt vanha isäntä Gunnar muistaa oriin helppona käsitellä ja ansioituneena kouluratsastuksen sekä valjakkoajon saralla. Monipuolinen käyttöori ei kuitenkaan ollut koskaan suursuosiota saavuttanut sukunsa vuoksi ja siltä jäi vain kourallinen jälkeläisiä. Näistä parhaimmin menestynyt on suvun estehevonen Gunnlaug.
iee. Torberta oli kasvattajansa silmäterä ja epäilemättä, kun tamman sukua katsoo, kuuluu se rodun kantatammoihin, joten ei ole ihme, että sen sukujuuria on suojeltu tarkoin valituilla isäehdokkailla, jotka tulivat yleensä estepuolelta, jostain syystä kuitenkin tammalle valittiin puolisoksi myös tuntemattomampi Krossbyr, olisiko sitten juuri ollut suvun takia, koska ori myös polveutui kantahevosista, joita Norjassa tuohon aikaan ei kovin monia ollut käytössä. Torberta itse kilpaili kouluratsuna ja oli luonteeltaan reipas menijä. Tammalta jäi viisi varsaa, joista kaksi oria jäi jatkamaan sukua kasvattajalle tamman edesmentyä. Muut varsat myytiin kisakoteihin Norjaan.

e. Valgjerd koki nuorempana melkoisia haasteita, sillä tamma syntyi muutaman kuukauden ennen laskettua aikaansa ja oli kuolla jo alkumetreillä. Sitkeä ruunihallakko tähtipää kuitenkin taisteli elämänsä ensimmäiset viikot ja ehkä siitä johtuen siitä tulikin hieman omapäinen ja tammamainen käsiteltävä. Mitenkään vaikeaksi en kuitenkaan tammaa lähtisi kategorioimaan, kun ottaa huomioon, että sen suvusta löytyy myös erittäin hankalana tunnettu tamma Haldana isänemän paikalta. Tamma myytiin kokeneelle kilparatsastajalle Mikaelille, joka koulutti tamman erinomaisesti ja maltilla. Näin syntyi kansainvälisten ratojen tähti koulupuolelle, toki myös esteillä se teki vahvaa suoritusta, mutta siinä lajissa lähinnä vain pikkukisoissa. Sen sijaan tamman jälkeläiset ovat kyllä perineet tuota kapasiteettia hyödyntäen sitä myös kisakentille. Valgjerdia käytettiin pitkän kisauran vuoksi siitokseen vain harkiten ja siltä jäi kourallinen varsoja tarkoin valituista isäoreista. Tamma mitattiin 137-senttiseksi.
ei. Vittig jäi kasvattajalleen etupäässä siitoskäyttöön ja periytti erityisesti hienoja tammavarsoja. Ruunihallakko ori periytti varsoilleen myös lähes poikkeuksetta väriään ja varsat ovat olleet sen kokoluokkaa (146cm). Ystävällisen luonteen omaava vuono oli kasvattajansa tallissa pidetty ori ja kenen tahansa käsiteltävissä. Ratsuna ori teki varsinaisen leipätyönsä käyden pikkukisoissa, mutta kotioloissa oria treenattiin myös kärryiltä valjakossa. Pääasiassa se toimi kuitenkin koko ikänsä siitoksessa ja lastenratsuna kotioloissa, jossa ori toimi moitteetta maastoratsunakin. Jälkeläisiä Vittigille jäi reilut kymmenen ja niistä osa on kilpaillut ratsuina, loput ovat olleet siitoskäytössä kyllä.
eii. Dalen Mikkel on tunnetun kasvattajan varsoja, joka edusti estelinjaa aikanaan. Ruunihallakko 138-senttinen ori kasvoi orpovarsana keinoemon suojissa ja vahvistui aikanaan oikein reippaaksi ja kestäväksi kisahevosen aluksi. Kunnes kohtalo päätti jälleen puuttua peliin.. Mikkel oli seitsemänvuotias, kun sitä ja toista oria kuljettanut rekka ajoi ulos moottoritieltä. Ulkopuolella autoa ollut hevonen kuoli ja Mikkel selvisi vakavin vaurioin reissusta, jonka jälkeen se ei enää kuljetusvälineisiin palannut. Samasta syystä orin kisaura loppui turhan varhain, mutta nuoruuden traumat eivät hellittäneet eikä lähellä ollut kisapaikkoja, jonne olisi voinut ratsain lähteä. Siitoskäytössä Mikkel oli suhteellisen suosittu, siltä jäi neljätoista varsaa, jotka kilpailivat pääasiassa koulupuolella, mutta toimi kotona myös valjakkoajotreenissä. Ystävällisen luonteen omaava ori periytti myös varsoilleen hyvää luonnetta. Rakenteeltaan ori ei ollut mikään kauneimmasta päästä, mutta kantakirjattiin silti juuri ja juuri kolmospalkinnolle. Mikkel edustaa suvun ensimmäisiä sporttisempia rakennelinjoja, joista on myös Suomeen tullut muutamia hevosia ihan lähisuvusta.
eie. Haldana oli suvun musta lammas (tosin hallakko tämäkin, jos suonet pienen sanaleikin), joka oli luonteeltaan haasteellisempi tapaus ja tunnettu huipputason esteratsuna kansainvälisestikin. Valitettavasti myös tamman maine kiiri sen edellä, eikä se hankalan luonteensa vuoksi ollut kovinkaan haluttu siitoskäyttöön. Muutamassa sukutaulussa sen nimi kuitenkin komeilee, joten ihan kaikki eivät neidin mainetta pelänneet kesyttää jälkeläisistä. Jälkeläiset pärjäsivät sekä esteillä että koulupuolella vaativassa luokassa hyvin kilpailuissaan ja olivat luonteeltaan huomattavasti emäänsä säyseämpiä. Punahallakko tamma kasvoi 144-senttiseksi, sen jälkeläiset ovat olleet emäänsä hieman pienempiä.
ee. Aashild oli norjalaista alkuperää oleva hieno kasvatti, joka toimi kisauransa jälkeen kaksi kautta siitoksessa, ennen kuin joutui jäämään lastenkaitsijaksi pihattovarsoille 22-vuotiaana. Suhteellisen myöhäiselle iälle asti kisannut tamma kunnostautui kouluratsuna helppo A tasolla saakka, mutta kilpaili myös pieniä esteluokkia. Rennon luonteen omannut tamma tiedettiin myös kouluratsun uran vuoksi näyttävänä liikkujana, josta varsatkin saivat oman palansa kakkua. Sen sijaan tamman koottavuus olisi voinut olla parempaa laatua, jolloin se olisi voinut pärjätä myös vaativissa luokissa, mutta kaikista ei sinne ole, se myönnettäkööt heti kättelyssä.. Luonteeltaan Aashild olisi kyllä sopinut kovempaankin pyöritykseen kisakentillä, mutta aina rautaiset hermot ja taidot eivät kohtaa. Tammalle jäi jalkaongelmien ja myöhäisellä iällä loppuneen kisauran vuoksi vain kaksi varsaa, jotka molemmat päihittävät kyllä laadussa määrän ja ovat kilpailleet koulua etupäässä. Varsat perivät emänsä hyvän rakenteen ja liikkeet, mutta eivät valitettavasti rentoutta ja rauhallista luonnetta ainakaan kokomäärin. Aashild mitattiin kantakirjatilaisuudessa 136-senttiseksi ja sen molemmat tammavarsat ovat samaa kokoluokkaa.
eei. Ottar oli hieno hallakko ori, joka kilpaili kansallisella tasolla esteitä tehden hyvän uran reilun metrin luokissa. 145-senttinen ori periytti jälkeläisilleen jokseenkin pienempää kokoa, mutta yhtä hyvät kisasaavutukset ja luonteen kuin isällään. Ottarin lupaava kisaura loppui harmittavan varhain orin loukkaannuttua tarhassa tammikuussa 2010. Elämä jatkui siitosorina, jota hommaa kuitenkin varjostivat ikävät puheet orin periyttämästä sairaudesta ja hankalasta luonteesta, joita juoruja kateelliset kasvattajat viljelivät. Ihan kaikkia nämä eivät kuitenkaan tavoittaneet, sillä orille siunaantui lyhyehkön elämänsä aikana kuitenkin kuusi jälkeläistä, jotka ovat eläneet terveinä ja kilpailleet hyväkäytöksisinä hevosina esteillä ja koulussa.
eee. Mydland Gytha oli kaunis punahallakko estehevonen, joka oli tuttu näky niin pienissä kuin suuremmissakin kisoissa. Tamma kilpaili esteillä myös muutamia kansallisia luokkia vuonohevosille, joten se on ollut myös kansainvälisesti tuttu nimi, joka näkyy nykynuorten sukutauluissa. Gythalle siunaantui varsoja melkoinen liuta, joista ainakin kahdeksan on rekisterissä Norjassa, missä tamma syntyi ja eli koko ikänsä. Useamman voitokkaan kisavuoden jälkeen tamma siirtyi kokonaan siitoskäyttöön ja periytti hienoja estehevosen alkuja, joista moni on kilpaillut myös kenttäratsastuksessa. Luonteeltaan Gytha oli erittäin nöyrä ratsastaa ja lempeä emätamma sekä kiltti hoitaessa. Gythalla arvioidaan olleen säkäkorkeutta noin 140 senttimetriä.


Kilpailumenestys


KRJ-koulukilpailut, 37 sijoitusta

30.06.15, Hukkapuro, HeD, KRJ Cup, 4/62
28.02.15, Oldfinion Dressage, HeD, KRJ Cup, 3/81
12.07.17, Bellgrove, HeC, 5/30
08.07.17, Bellgrove, HeC, 4/30
03.07.17, Bellgrove, HeC, 1/30
18.06.17, Adina, HeD, 3/24
16.06.17, Koistila, HeC, 5/40
15.06.17, Koistila, HeC, 6/40
12.06.17, Koistila, HeC, 6/40
26.06.17, Salpicar, HeC, 5/30
25.06.17, Salpicar, HeC, 3/30
17.06.17, Salpicar, HeC, 1/30
15.06.17, Salpicar, HeC, 1/30
10.09.15, Mörkövaara, HeC, 3/50
24.07.15, Wyat Shetlands, HeC, 3/40
19.07.15, Wyat Shetlands, HeC, 4/40
23.06.15, Wyat Shetlands, HeC, 4/40
21.06.15, Wyat Shetlands, HeC, 3/40
15.06.15, Wyat Shetlands, HeC, 6/40
15.06.15, Kivimetsän tila, HeD, 1/20
22.04.15, Brynhild, HeD, 1/11
20.04.15, Brynhild, HeD, 2/11
07.04.15, Minnantila, HeC, 6/40
23.03.15, Viisikko, HeC, 2/28
21.03.15, Viisikko, HeC, 5/28
18.01.15, Kilpailukeskus Holmberg, HeC, 1/50
01.12.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeC, 6/40
17.12.14, Fiktio, HeC, 2/50
20.03.15, Fiktio, HeC, 1/40
15.03.15, Fiktio, HeC, 5/40
15.03.15, Wyat Shetlands, HeC, 1/40
29.12.14, Kilpailukeskus Holmberg, HeC, 5/50
25.03.18, Brunnby, HeC, 3/30
28.03.18, Brunnby, HeC, 4/30
02.04.18, Kuurtola, HeC, 2/30
05.04.18, Kuurtola, HeC, 3/30
10.04.18, Kuurtola, HeC, 2/30

ERJ-estekilpailut, 28 sijoitusta

31.07.15, Kilpailukeskus Ginger, 70cm, ERJ Cup, 9/118
17.06.17, Kilpailukeskus Stewart, 70cm, 2/30
12.06.17, Kilpailukeskus Stewart, 70cm, 2/30
21.07.16, Bellgrove, 70cm, 3/23
19.07.16, Bellgrove, 70cm, 3/23
26.07.16, Mörkövaara, 60cm, 2/27
17.07.16, Mörkövaara, 60cm, 2/27
06.09.15, Latun Talli, 70cm, 3/19
08.09.15, Derian, 70cm, 1/7
06.09.15, Derian, 70cm, 1/7
04.09.15, Derian, 70cm, 2/7
03.09.15, Derian, 70cm, 1/7
02.09.15, Derian, 70cm, 1/7
08.07.15, Whispering Heaven, 70cm, 4/25
06.07.15, Whispering Heaven, 70cm, 3/25
05.05.15, Moondance, 60cm, 2/17
04.05.15, Moondance, 60cm, 2/17
04.04.15, Minnantila, 60cm, 5/31
02.04.15, Minnantila, 60cm, 1/31
04.01.15, Kilpailukeskus Reiter, 70cm, 1/33
01.12.14, Casino Showjumpers, 70cm, 4/30
01.04.18, Runoratsut, 60cm, 1/50
02.04.18, Runoratsut, 60cm, 5/50
03.04.18, Runoratsut, 60cm, 6/50
04.04.18, Runoratsut, 60cm, 1/50
05.04.18, Runoratsut, 60cm, 2/50
10.04.18, Runoratsut, 60cm, 2/50
10.04.18, Runoratsut, 60cm, 1/50

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Päiväkirjamerkintä 1.4.2018, kirjoittanut Miia

Tänään pääsin Derianiin liikuttamaan kolmea suloista vuonohevosta. Ensimmäisenä ratsuna oli Frida, jonka kanssa lähdimme aurinkoisen ja keväisen sään kunniaksi maastoon. Nousin satulaan tallipihassa ja sitten suuntasimme Fridan kanssa hiekkatielle. Tamma sai kävellä pitkin ohjin hetken, jonka jälkeen keräsin ohjat käteen ja pyysin tamman raviin. Ravailimme tamman kanssa useamman sadan metrin, kunnes pyysin sen laukkaan. Laukannostomme ei ollut kovin mallikas, mutta päätin tyytyä tuohon nostoon ja annoin tamman laukata reipasta laukkaa eteenpäin. Tamma pärskähteli rennosti kun siirsin sen ravin kautta käyntiin. Kävelimme lyhyen metsäpolun lävitse, ennen kuin saavuimme takaisin tallipihaan. Niin kuin tamman omistaja oli luvannutkin, Frida ei väittänyt mitään, vaikka sen takamuksen päälle tipahteli jatkuvasti lunta puiden latvoista. Tallipihaan saavuttuamme hyppäsin alas satulasta ja vein Fridan talliin.

Päiväkirjamerkintä 13.03.2018, kirjoittanut Evalila

Pääsin poikkeuksellisesti tänään ihastelemaan Derianin vuonohevosia. Olimme sopineet Suban kanssa että saisin liikuttaa ihanan, pienen ja pyöreän Frida-tamman. Tamma oli taatusti pienin vuonohevonen jonka selkään olen koskaan kavunnut, mutta onneksi olen taskuraketin koossa eikä tamma tuntunut yhtään liian pieneltä. Frida oli varsin mukava hoidettava, se nautti täysin siemauksin jokaisesta rapsutuksesta ja harjatessa pienen ruunihallakon silmät lupsahtelivat kiinni. En tiedä kumpi meistä oli enemmän onnesta sekaisin: Frida joka nautti nautiskeli karvanvaihdon aiheuttaman kutinan helpotuksesta, vai minä joka pääsin pitkästä aikaa katselemaan vuonohevosia. Selkään päästyäni vasta olinkin innosta soikeana: kuinka pieneltä vuonohevonen voikaan tuntua. Vapain ohjin käynnissä Frida tuntui halukkaalta liikkumaan ja käveli reippaasti molempiin suuntiin. Ohjat ottaessani tamma hidastui ja jouduin vähän suostuttelemaan sitä liikkumaan. Pienet pätkät ravia otettuamme Frida tuntui haluavan taas liikkua, joten aloimme pikku hiljaa tekemään vähän väistöjä jotta saisin ponin takaosaa kunnolla alle ja ylipäätään tammaa heräämään. Teimme paljon temponvaihteluita ja siirtymisiä askellajien sisällä ja pikku hiljaa Frida tuntui heräävänä yhä enemmän ja alkoi pyöristyä niskastaan ja ottamaan sitä kuuluisaa takaosaa alleen. Laukassa tyydyimme tekemään vain isoja pääty-ympyröitä ja siirtymisiä oman huonon kuntoni takia. Olin ravityöskentelyn jälkeen läpimärkä hiestä kun taas Frida oli vasta herännyt kunnolla. Laukannostoja jouduimme hetken työskentelemään, ne olivat hieman epävarmoja enkä tahtonut saada apuja kunnolla läpi, mutta kerta kerralta nostot paranivat sekä käynnistä että ravista. Kaiken kaikkiaan olin todella iloinen päästyäni pitkästä aikaa vuonohevosen selkään ja kerroinkin Suballe että tulisin mielelläni ratsastamaan Fridaa toistekin, mikäli se sopii.

Päiväkirjamerkintä 11.03.2018, kirjoittanut Penelopeia

Viimeinen päiväni Derianin vuonohevosten parissa valkeni selkeänä ja aurinkoisena. Koska lämpötila pysytteli yhä nollan yläpuolella, olin vakaasti päättänyt että tänään suuntaisimme maastoon. Päivän ratsuni soveltuisikin kuulemani mukaan maastoköpöttelyyn erinomaisesti, sillä omistajansa mukaan Frida-tamma oli laiskanpulskea ja ystävällinen, kaikkien aloittelijoiden suosikki ja pomminvarma puksutin. Saavuin Derianin tallipihalle kahden jälkeen iltapäivällä, ja tallissa olikin juuri menossa karsinoiden puhdistusoperaatio. Tervehdin tallityöntekijää, joka informoikin minua siitä, että Frida oli vielä ulkona tarhassaan. Käväisinkin samantien hakemassa tamman sisälle, jotta meille jäisi runsaasti aikaa itse ratsastukseenkin. Frida lähti mukaani oikein mielellään, eikä myöskään harjauksen aikana osoittanut millään tavalla mieltään. Tamma vaikutti melkoisen hellyydenkipeältä, ja löysinkin muutaman kohdan joiden rapsuttamisesta tamma nautti huuli rentona lörpöttäen. Satuloinnin aikana tamma yritti hieman näykätä ilmaa ja luimisteli kovin uhkaavasti, mutta mitään muuta tuhmaa se ei sitten keksinytkään. Olin etukäteen kysellyt hieman tallin läheisistä maastoreiteistä, joten arvelin että minulla oli oikein hyvä yleiskuva siitä, mitä reittiä tänään tulisimme menemään. Nousin tamman selkään tallipihalla, ja suuntasimme kulkumme kohti lumisten puiden peittämää hiekkapolkua. Derianin maastot osoittautuivat varsin ihanteellisiksi ratsastusmaastoiksi, ja pääsimmekin Fridan kanssa nauttimaan oikein miellyttävästä reilun tunnin maastolenkistä. Tamma osoittautui aivan yhtä miellyttäväksi kuin minulle oli kerrottukin, se oli rauhallinen ja rehellinen ratsu joka ei ollut moksiskaan pikkulinnuista tai puista putoavista lumimassoista. Muutaman rallittelupätkänkin löysimme, ja tamma tuntuikin nauttivan varsin paljon reippaasta laukasta lumisessa metsässä. Palasimme tallipihaan iloisina ja virkeinä, Frida myös hieman hikisenä paksun talviturkkinsa alla. Tallissa se saikin viilentävää vettä sienellä hikisiin kohtiin, ja loimen päällensä. Tamma jäikin samalla talliin odottamaan pian tulevia päiväheiniä, ja minä suuntasin askeleeni kohti autoani. Kolme päivää Derianin vuonohevosten Fridan ja Aroksen kanssa olivat menneet kuin siivillä, ja olin nauttinut joka hetkestä!

Päiväkirjamerkintä 28.10.2014, kirjoittanut omistaja

Tänään kävin hakemassa kolme vuonohevosta Brynhildistä. Paikan omistaja, honeythief, oli tuonut tallilleen myyntiin useammankin rodun edustajan, joista minun matkaani tarttui kaksi tammaa ja yksi ori. Hevoset päätyvät Derianissa kilpa- ja jalostuskäyttöön. Jokaisella niistä kilpaillaan painotuslaj(e)issaan tavoitteellisesti, laatuarvosteluihin tähdäten. Tällä hetkellä ainakin olen hyvin tyytyväinen ostoksiini ja uskon, ettei mieleni tule muuttumaan. Yksi hevosista, Tilla, on temperamenttinen, pieni esteratsu. Toinen hevonen, Frida, on varsinainen ruokahirmu ja kolmas, Vatti, on laadukas kouluratsu. Näin alkuun vaikuttaa, että pollet ovat kotiutuneet hyvin. Ne mussuttelevat tyytyväisinä heiniään karsinoissaan ja Tilla välillä irvistelee naapurikarsinan Fridalle. Uskon, että näiden kanssa päästään vielä pitkälle. Nämä ovat juuri sitä, mitä Derianin vuonokasvatus tarvitsee!





virtuaalihevonen
© Tea M.

Astutukset

Frida on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Derian Vivian
synt. 01.06.2015
i. Thorleif

Derian Viola
synt. 01.03.2015
i. Hattifnatt

Derian Vigdis
synt. 14.10.2014
i. Høstfarger


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable


My Site